Kosovo huhtikuu 2015

Kahden yön visiitti Kosovoon.

Makedonian Skopjesta kello 11.00 minibussilla(5€) kohti Prishtinaa. Bussissa oli myös kundit Espanjasta ja Australiasta, he myös saivat leiman passiin rajalla, minä en, pettymys (paluu matkalla sit sain)

Prishtina näytti synkältä kaupungilta pilvisenä päivänä. Minä jatkoin heti vain bussia vaihtamalla kohti Peja. Olin valinnut Pejan, joka on Kosovon kolmanneksi suurin kaupunki, kohteeksi siellä sijaitsevien kahden Serbian ortodoksi kirkolle kuuluvan luostarin takia. Pejan nimi näkyi myös ympäri Kosovoa. Maan ensimmäinen oma olut oli saanut siltä nimensä.Matkani kallein hotelli sijaitsi myös Pejassa,  oli tosi hyvä eikä kovin kallis suomalaiselle, 50€ yö yhdeltä.

Kävely kierros kaupungilla ei tehnyt kovin vaikutusta itse kaupungista. Vanhan kaupungin osan kappakatu oli sentään hieno. Moskeijakin siellä oli, se ei tehnyt vaikutusta. Hienointa olivat ympäröivät lumi huippuiset vuoret, nousivat yli 2000m korkeuteen. Syömien oli todella halpaa, kun euroilla maksetaan huomaa eron heti.

Sunnuntaiaamuna suuntasin kaupungin laidalla olevaan luostariin. Olin jo lukenut oppaasta, sinne mennessä on luovutettava passi vartiomiehille, olivat Serbian poliiseja univormusta päätellen. Luostarin alueen ympäri meni valtava muuri ja itse varsinainen luostari alue oli vielä toisen muurin suojassa. Ortodoksinen pääsiäinen on viikon päästä. Kun saavuin luostarin pihapiiriin, kirkonkellot alkoivat soida. Näin, kirkon ympäri papin johdolla, kävelevän ryhmän. Lähestyessäni yksi heistä tuli luokseni kertomaan, että voin mennä kirkkoon sisälle, tänään on tärkeä päivä 7 päivää pääsiäiseen joten jumalanpalvelus on tärkeä pääsiäiseen liittyvä meno. Sain myös luostarista kertovan esitteen. Oppaassa jota olin tutkinut ennen matkaa, oli kehuttu kirkon freskoja. Olivatkin upeat ja niiden katseluun toi oman hienon fiiliksen laulanta jota ulkona olevat kirkkoa kiertävät ihmiset lauloivat. Hieno paikka.

Takasin kylällä ohitin myös protestanttisen kirkon, sellainenkin löytyy, nyt oli kiinni.  Bussi asemalle, josta kyselin toiselle luostarille menevää bussia. Yksi oli mutta lähti juuri. Ehdottivat taksia, kysyin paljonko maksaisi, 5€, kun taksikuski tuli, ilmoitti 10€, suostuin. Suuntasain 15km matkan Visoki Decani luostarille taksilla. Sain huomata, että kannattaisi katsoa myös taksin kunto, kun lähden moiselle matkalle. Ensin akku oli tyhjä, joten oli työnnettävä käyntiin, sitten mentiin tankkaamaan. Jo siinä vaiheessa mietin onko kundi kamoissa, oli jotenkin tokkurassa. Olisi halunnut heti kahville, minä taas perille. Hiljaisuudessa ajeltiin. Vettä tuli kaatamalla, sain huomata, etteivät lasinpyyhkijät toimi. Hän vain ajoi, ei näyttänyt vauhtia tai ajokykyä haittaavan. Onneksi oli suoratie, eikä hänellä ollut halua kaahailla. Perä valot näkyivät, jos ne toimivat edellä ajavassa autossa. Kaiken lisäksi alkoi sataa räntää, se tietty vaikeutti vähän enemmän eteenpäin näkemistä. Välillä ajoi sivuun ja pyyhki rätillä lumet pois. Mietin kyllä monesti, että olisi pitänyt poistua autosta hei kärkeen, kun ei edes startannut. Kai sit lopulta kaipaa jotain ekstriimiä vai säälistäkö istuin vielä auton kyydissä. Selvittiin tien haaraan, josta käännyttiin luostarille. Loppu matka oli pitkä mutainen ja kuoppainen.

Perillä onneksi oli hänen kieltä puhuvia, sain hänet ymmärtämään, että odottaa kun käyn katsomassa luostarin. Luostari kuuluu Serbialle, nyt oli jostain syystä Moldovan sotilaspuvussa oleva mies joka otti passini ja ilmoitti tulostani. Sain oikein virallisen visitor lapukkeen rintaan. Täällä oli muitakin turisteja, on yksi kuuluisimmista luostareista alueella. Oli selvästi paremmassa kunnossa kuin aikaisempi, jossa kävin ja suurempi kooltaan. Kirkossa ei ollut ketään joten sain katella paikkoja ihan rauhassa ja otin kuviakin kun kielto taula ei näkynyt missään. Ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin aikaisempi oli tehnyt.Myymälästä ostin kirkossa laulettua musiikkia.

Onneksi parkkipaikka, jossa auto oli mäen päällä, joten ei tarvinnut työntö apua. Sadekin oli loppunut, joten näkyvyys oli hyvä. Kuski halusi kahville joten mentiin ja tupakka paloi senkin aikana. Sain osakseni paljon katseita, olin ainut nainen kahvi paikassa, sain sentään teetä. Aikamme istuttua siellä matka jatkui, nyt taas tarvittiin työntö apua, on se noloa, että taksi moista tarvitsee, mutta täällä kait on joka päivästä, kun apua löytyi. Takasin bussi asemalle päästiin elävänä ja ilman kolaria.

Bussilla taas 2h ja 5€ Prishtinaan. Taksilla bussi-asemalta majapaikkaan Han hostel, joka oli keskeisellä paikkaan kävelykadun varrella ja maksoi vain 8€yö. Hostelli hienous on aina se että tapaa toisia matkaajia, nytkin koko kirjon Eurooppaan kansalaisia, kuka milläkin tavalla matkalla. Hyviä vinkkejä eri puolille maata sai kuunnella.

Sateisesta päivästä huolimatta suuntasin kaupungin nähtävyyksille. Yliopiston kirjasto on ihan yli veto, Olisin menettänyt paljon, jos en olisi nähnyt sisältä. Oli ihan mieletön. Mikä uskomaton arkkitehtuuri onkaan. Tästä on otettava enempi selvää. Outoa ettei yhdessäkään postikortissa ole tätä rakennusta kuvattuna. Clintonin patsasta, en jaksanut kävellä katsomaan. Katukyltit tuli kuvattua  Vanhan kaupungin Sultan Mehmet Fatih Moskeija oli ihan hieno sisältä ja sen vieressä oleva vanha kellotorni tuli kuvattua.

NEWBORN -teksti, joka 2008 pystytettiin saa nähtävästi eri kuvioinnin tietyin ajanvälein. Nyt oli melko sotkuisen näköinen. Muuttuvat kirjaimet maailman muutoksissa!

Kosovossa olisi voinut olla pidenmpääkin, mutta räntäsade huhtikuun 6 päivä ajoi minut takaisin Skopjeen.