Intensiivinen matkailuharrastukseni alkoi myöhään: ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui 14-vuotiaana Ruotsiin ja ensimmäinen pidempi matkani 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Ikävuodet 20-40 menivätkin pienen budjetin matkoilla Eurooppaan ja etelän halpiskohteisiin. Matkailukärpänen purikin tosissaan vasta nelikymppisenä matkalla Dominikaaniseen tasavaltaan, jonka jälkeen olenkin aina hingunnut uusiin, eksoottisiin paikkoihin. Samassa yhteydessä löysin Maailmanmatkaajat ja MTP:n (Most Traveled People) eli aloin matkustaa systemaattisesti.
Olen lokakuuhun 2022 mennessä käynyt 148 (UN)+4=152:ssa (itsenäisessä) valtiossa, kaikissa Euroopan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Aasian maissa. Käymättömiä maita löytyy vielä Afrikasta, Lähi-Idästä ja Tyyneltä mereltä.
Uusia ei tule kuin korkeintaan 10-15, koska kaikissa ei ole tarkoitus käydä. Harvinaisimpia jo käydyistä lienevät Libya, Syyria, Saudi-Arabia, Pohjois-Korea, Itä-Timor, Turkmenistan ja Haiti. Uusista valtioista ”lyhyellä listalla” ovat jotkut Guineanlahden valtiot, Etiopia, Uganda ja Fidji.
Uusia ei tule kuin korkeintaan 10-15, koska kaikissa ei ole tarkoitus käydä. Harvinaisimpia jo käydyistä lienevät Libya, Syyria, Saudi-Arabia, Pohjois-Korea, Itä-Timor, Turkmenistan ja Haiti. Uusista valtioista ”lyhyellä listalla” ovat jotkut Guineanlahden valtiot, Etiopia, Uganda ja Fidji.
Matkailumme painopiste on kuitenkin maiden sijaan MTP-kohteissa eli eri maiden osavaltioissa tarkoituksena tutustua maihin laajasti ja perusteellisesti ja mielellään autolla ajaen. Kaikki USA:n osavaltiot on ajettu läpi samaten kuin Saksa, Italia, Sveitsi ja Britannia. Espanjasta puuttuu kaksi ja Ranskasta jokunen. Italian osavaltioiden tutkiminen on vaatinut 11 matkaa sinne. Näitä alueita seurataan MTP:n ja laajemmin Nomadmanian päälistoilla ja näillä kriteereillä olenkin vielä toistaiseksi Suomen eniten matkustanut elossa oleva nainen – siis tietenkin niistä, jotka ovat matkojaan näihin järjestelmiin kirjanneet.
Tummia varjoja tulevaisuuden matkailuun tuo ympäristövastuu sekä tietysti hiljalleen hiipuva korona, joka piti meidät kolme vuotta Suomessa. Oma lukunsa ovat sodat, levottomuudet ja nälänhädät, jotka sulkevat paikkoja pois yksi kerrallaan. Viimeisimpänä nyt tämä Ukrainan sota, joka lopetti Venäjän matkailun minun ikäisiltäni kokonaan. Onneksi ehdin mennä junalla Kiinaan, laivalla Volgan päästä päähän sekä tehdä pari roadtripiä läntisellä Venäjällä – ja siihen taitaa jäädäkin. Jemen jäi harmittamaan, kun sinne vielä 15 vuotta sitten olisi turvallisesti päässyt.
Tulevia matkasuunnitelmia on vielä runsaasti, päällimmäisenä ajo Australian halki, pari roadtripiä USA:ssa, Karibian puuttuvia saaria ja Euroopastakin löytyy käymätöntä paikkaa esim. Ranskasta ja Balkanilta. Jo iästäkin johtuen (69 ja 72) suunnittelemme näitä vain yksi kerrallaan ja jatkamme niin kauan kuin kiinnostus ja voimat riittävät. Puuttuvista alueista joidenkin haasteellisten osalta ehkä joudumme tapojemme vastaisesti turvautumaan ryhmämatkoihin. Privaattimatkojen etu on täysi vapaus, mutta huono puoli se, että joutuu itse selvittämään kaikki sotkut …


