Pirjo

PirjoKiinnostukseni matkailuun juontaa juurensa jo vuosikymmenten takaa ollessani noin 14 –vuotias. Tuolloin innostuin toden teolla tähtitieteestä ja muista maailmoista. Ikävä tosiasia on kuitenkin, ettei minulla tai juuri muillakaan ole koskaan mahdollisuutta matkustaa tähtien taa. Jäljelle jäi siis vain yksi planeetta: Maa. Nuorempana maapalloonkin tutustuminen jäi lähinnä haaveeksi, koska ei ollut rahaa matkustaa. Lähinnä kävin siinä hissun kissun Euroopan maita yksi kerrallaan ja tutkin karttoja.

Varsinainen matkailukrokotiilin purema tapahtui parikymmentä vuotta sitten ensimmäisellä, yksin tehdyllä matkallani hieman eksoottisempaan kohteeseen eli Dominikaaniseen tasavaltaan. Se ei ollut kuin viikon matka, mutta oli kuin isku lekalla päähän: tätä minä haluan. Samoihin aikoihin alkoi asuntovelkaruuvikin hellittää. Sen jälkeen Eurooppa jäi hetkeksi sivuosaan ja kohteeksi valikoituivat alkuun mm. Gambia, Intia, Malesia, Kiina ja Vietnam. Uusien paikkojen huuma ja innostus nähdä maailmaa vahvistuivat matka matkalta.

Uutta ryhtiä ja systematiikkaa tähän matkustukseen sain luettuani sattumalta Hesarista Maailmanmatkaajien klubista ja maabongauksesta. Piti heti laskea omat pisteet, joita oli silloin muistaakseni vain 50. Koska aina pitää mennä uuteen paikkaan, niin pisteitä alkoi kertyä. Kun oli 70 pistettä kasassa, tulin heti ylpeänä Matkaajien kokoukseen ja täytin maalomakkeen. Oli hienoa löytää hengenheimolaisia. Samoihin aikoihin löysin myös MTP –sivut, jonne oli mukavaa ruksata käydyt uudet paikat ja muuttaa taas pikkuinen alue maapallon pinnasta punaisesta vihreäksi. Maapalloprojektini etenee!

Tähän ryhmään liittyminen muutti matkustussuunnitelmiani lähinnä siten, että aina suunnitellessa matkaa jonnekin tuli samalla tsekatuksi, että mitä muuta nähtävää siellä suunnalla olisi. Tällä logiikalla olen päätynyt niin moniin uusiin, kiehtoviin paikkoihin, että niiden luetteleminen olisi aika urakka. Viime marraskuulta voisin mainita Bhutanin kylkeen ”liimatun” Sikkimin, joka oli hieno kokemus. Samaten Kanaalisaaret tulee yhtenä mieleen, jonne en ilman bongausta olisi mennyt. Onneksi vielä yhdytettiin hengenheimolaiset eli toinen bongaripariskunta, joiden kanssa pääsiäisinä kierrettiin 10 vuoden aikana kaikki –stanit (paitsi Afganistan), Kaliningrad, Pohjois-Korea ym.

Namibia
Namibiassa keväällä 2016

Pääperiaate kohteen valinnassa on, että haluamme aina uuteen paikkaan. Tämä ei välttämättä tarkoita uutta maata tai bongoa, koska uusia paikkoja meille löytyy vielä esim. Pariisista ja Roomasta. Emme systemaattisesti bongaa mitään listaa: valtioita, TCC-pisteitä tai MTP-pisteitä. Sitä tulee mitä tulee. Joltain matkalta tulee runsaastikin, toisilta ei yhtään. Esim. nyt on suunnitteilla syyskuuksi kuukauden road trip Iso-Britanniassa, josta ei tule uutena kuin Wales. Italian tutkiminen on teettänyt sinne 10 matkaa ja vielä on paikkoja näkemättä. Kymmenkunta reissua on tehty myös esim. Saksaan, Ranskaan, Espanjaan ja Sveitsiin. Yhtä kaikki – uuden bongon saaminen tuntuu aina mukavalta ja se kirjataan huolella tilastoihin matkan päätyttyä, liimataan tarraliput vihkoon ja koukerretaan ajoreitit karttaan.

Toinen pääperiaate on se, ettei tehdä kahta samanlaista matkaa peräkanaa. Teemme noin 4 matkaa vuodessa: kaksi noin kuukauden kestävää ja pari viikon-kahden matkaa. Välillä ajetaan autolla, rämmitään sademetsässä, käydään tiedekeskuksissa, eläintarhoissa, akvaarioissa, kirkoissa ja museoissa, snorklataan, tehdään veneretkiä, seurustellaan paikallisten kanssa, kierretään toreja ja marketteja, käppäillään kaduilla tai huilataan välillä pari päivää hotellissa, jos matka on pitkä. Koko ajan kyllä siirrytään paikasta toiseen. Minulla on jopa viiden vuoden alustava suunnitelma maanosittain. Se tietysti muuttuu kaiken aikaa, mutta seuraavan 12 kuukauden suunnitelma on käytännössä lukkoon lyöty. Ainoat aktiviteetit, jotka listaltamme puuttuvat ovat rättiostokset tavarataloissa ja fine dining –mestat. Matkustamme aina turistiluokassa ja välttelemme läpitylsiä loungeja. Porukka kentällä on paljon mielenkiintoisempaa. Välttelemme lisäksi viiden tähden hotelleja, ellei se ole puolipakollinen klassikko (Peace, Manila) tai käytännössä ainoa vaihtoehto. Käytämme rahat mieluummin paikan päällä paikallisiin palveluihin, retkiin, taksikyyteihin, hierontoihin ym. Mieluisimpia majoituksia ovat olleet teltat ja savimajat torakoineen ja hämähäkkeineen tai pienet boutique –hotellit aivan kaupungin ytimessä.

Yellowstone
Yellowstonen kansallispuistossa

Mielipuuhaamme reissussa on autolla ajaminen ja siihen liittyvä vapaus ja seikkailun maku. Olemme ajaneet noin 80 maassa. USA:n osavaltiot kierrämme viidellä eri matkalla, joista yksi on vielä tekemättä. Viime syyskuussa ajelimme Kalliovuorilla ja Alaskassa 14.000 km kuukauden aikana ja se on ollut ajomatkoistamme pisin. Myös Australia on tarkoitus ajaa ristiin rastiin viidellä matkalla, joista kaksi on tehtynä. Pitkiä matkoja olemme ajaneet lisäksi Väli-Amerikassa, Euroopassa, Meksikossa ja pariin otteeseen Afrikassa. Suunnitelmissa on vielä autoilua ainakin Argentiinassa/Chilessä ja Brasiliassa.

Pisin matkamme oli pari vuotta sitten kun asuimme neljä kuukautta Balilla ja teimme retkiä ympäröiviin maihin. Lyhyimmät pistäytymiset ovat olleet vajaa päivä Andorrassa, Liechtensteinissa ja San Marinossa.

Meillä ei ole mitään bongoihin liittyviä matkailutavoitteita ja osan maista jätämme suosiolla kokonaan käymättä. Tarkoituksena on avoimin silmin ja eläytyen matkustaminen: millaista täällä on, miten asutaan ja eletään, näytetäänkö onnellisilta, onko vapaata vai sotilasmeininki, miten liikutaan ja syödään, onko kovin köyhää ja eriarvoista, mitä tavaraa on kaupan ja onko ihmisillä siihen varaa, mitä kieliä täällä puhutaan ja miten uskonnot pärjäävät keskenään, minkälaiset ovat luonnonmaantieteelliset alueet ja miten tämä on geologisesti muodostunut, onko rankka historia, mitä täällä kasvaa ja mitä eläimiä täällä voi kohdata… Kaikki siis kiinnostaa ja kaupan päälle tulevat merkkirakennukset, muistomerkit ja muut ”nähtävyydet”. Voimakkaalla eläytymisellä on ollut minulle mielenkiintoinen sivuvaikutus: ajankulun häiriö, jossa jokainen vuosi tuntuu kolmen vuoden mittaiselta. Eli bonuksena matkailusta saan vielä ”lisää elinvuosia”.

respect smaller
Harare, Zimbabwe
Mainokset