Olli

Matkailukipinäni on varmaan syttynyt jo varhain 60-luvulla, kun pikkusiskon kanssa mentiin kahdestaan junalla Turusta Mikkeliin ja sieltä linja-autolla Juvalle kuukaudeksi kesänviettoon. Olin silloin 12-vuotias. Myöhemmin automatkailu teltan kanssa oli hienoa, joka sekin jäi kun aikuisopinnot alkoivat. Talvisin hiihto- ja laskettelumatkat mm. Norjaan olivat opintojen jälkeen mieluisin matkailuharrastus. Joitakin työmatkoja tuli lähinnä Eurooppaan ja Neuvostoliittoon / Venäjälle. Tulihan sitä sentään muutaman kerran makoiltua jossakin aurinkotuolissa Välimeren maissa.

 

50-vuotisjuhlien jälkeisistä hulinoista löysin itseni Kiinan muureilta, Turkin Alanyasta ja erilaisista valmismatkakohteista. Junamatkailu alkoi Hua Hinista  Kuala Lumpurin kautta Singaporeen. Seuraavaksi hankittiin vaimon kanssa Interrail-laukut ja seniorien kuukauden junaliput Eurooppaan. Siitä alkoi todellinen matkailuharrastus, joka johti siihen, että sen jälkeen kaikki lomat ovat kuluneet jossakin maailman kolkassa. Tutuksi ovat tulleet niin viiden tähden kiertomatkat ja loistoristeilijät kuin Interrailaaminen Euroopassa sekä Aasiassa. Thaimaan Hua Hin on kuitenkin paikka, josta olemme löytäneet itsemme jo kahdeksan kertaa. Asiaan tietysti vaikuttaa edullinen räätäli, joka on tehnyt lähes kaikki käyttövaatteet yli kymmenen vuoden ajan.

Alkuaikojen matkailusta on jäänyt mieleen vertaaminen kotimaan oloihin. Nykyisin sitä mielenkiinnolla toteaa, että täällä eletään näin. Torit, markkinat, kauppahallit ovat aina ykköskohteita. Se on mielenkiintoinen havainto itsellekin, eihän se tomaatti eri puolilla maailmaa paljon ole eri näköinen, mutta maku saattaa olla, että maistaa pitää. Kirkot, temppelit, moskeijat ovat aina arkkitehtuurisesti hienoja luomuksia, saati erilaiset rakennukset ja rakennelmat, jotka ovat valikoituneet jonnekin maailmanperintölistalle. Ne ovat kuvastimia jostakin ajasta tai tapahtumasarjasta.

Kotiin muistoksi on pitänyt aina ostaa maapinssi  ja taulu, ja onhan niitä kertynyt melkoisesti.

Maabongareihin tuli liityttyä parisen vuotta, kun Iranissa oli samalla matkalla jäsen, joka antoi yhteystietoja. Samoihin aikoihin olin jäämässä eläkkeelle, joten minulle se sopi vallan mainiosti. Siellä oli listat valmiina, esimerkiksi TCC-listaus Euroopasta on 67 kohdetta ja siinä on monta mielenkiintoista paikkaa, johon todennäköisesti ei tulisi muuten lähdettyä. Tämän vuoden tavoitteena on Eurooppa 100 prosenttia, sillä onhan Eurooppa muutakin kuin Luxemburg, Lontoo ja Pariisi, todellakin.

Matkojen suunnittelu luulisi olevan helppoa näin eläkkeellä, mutta kun vaimo on vielä töissä. Teemme yhteisiä matkoja, ja minä teen yksin joitakin. Kiertomatkat ovat aina hienoimpia, mutta sotatantereille ei ole mitään intohimoa. Matkakohteisiin tulee tutustuttua etukäteen melko paljon, asioista saa kohteessa nopeammin käsityksen. Matkakohteissa kiinnostavat erilaiset asiat, historia, nähtävyydet, poliittinen tilanne, ovathan kaikki maatkin erilaisia. Joissakin kohteessa päivässä saa hyvän käsityksen, esimerkiksi Monaco, toisinaan pari viikkoakaan ei tahdo riittää.

Viime vuonna tuli tehtyä kahdeksan matkaa, ilmeisesti tänä vuonna saman verran.

Viime syksynä oltiin muutaman maabongarin kanssa Kazakstanissa ja Kirgisiassa ja miltei samalla porukalla huhtikuun lopulla lähdetään Tadzhikistaniin. Ei nyt ihan helposti tulisi yksinään noille kulmille lähdettyä. Siellä avautuu taas uusi mielenkiintoinen ympäristö, kun tuhannen kilometriä  körötellään bussilla maisemia katsellen ja elämän menoa ihmetellen.

Maabongaus on hieno harrastus, jossa näkee maailmaa ja vie kaikki ylimääräiset rahat.