Minna

Maabongausharrastukseni alkoi isän ja äidin kanssa reissatessa kun maalukumme alkoi lähestyä viittäkymmentä.
Tuohon lukemaan pääsin oman laskutapamme mukaan 11-vuotiaana. Siihen listaan kuuluvat kaikki itsenäiset maat ja erillisalueet, joita on 250. 100 maata tuli kasaan neljä vuotta myöhemmin maailman ympäri matkalla vuonna 2000. Tällä hetkellä luku on 140. Itsenäisiä maita olen käynyt 119/196. Kun liityimme Maailmanmatkaajiin vuonna 2004, tutustuimme myös muihin listoihin ja pidämme lukua myös niistä.

 

Vanhempien kanssa matkustaessa jonkin sortin kaupunkikierros tehtiin yleensä uudessa kohteessa ja kuuluisin nähtävyys tai nähtävyydet käytiin tsekkaamassa. Nykyään matkustan mieheni kanssa. Meillä ei ole mitään tiettyä juttua mitä tekisimme joka paikassa. Aktiviteetit riippuvat aina kohteesta ja kiinnostuksesta. Paikalliset luonnonvaraiset eläimet ja niiden hyväksi mahdollisuuksien mukaan tehtävä avustustyö, kaunis luonto niin maan pinnalla kuin veden alla ja kiinnostava kulttuuri vetoavat tällä hetkellä eniten. Niiden mukaan teemme monet matkasuunnitelmat.

Lapsena tuli oltua aika monella seuramatkalla, jotka eivät yhtään ole minun juttuni. Vanhempien kanssa aloimme tehdä omatoimimatkoja kaukaisempiin kohteisiin. Nyt kaikki matkamme ovat omatoimimatkoja. Paikan päällä joudumme joskus tekemään turistiretkiä nähtävyyksiin, mutta mahdollisuuksien mukaan vuokraamme mieluummin auton ja menemme kiinnostaviin kohteisiin keskenämme. Teemme vuodessa yleensä yhden matkan, joskus kaksikin. Se yksi matka on yleensä vähintään kolmen viikon pituinen. Meillä on jatkuvasti muutostilassa oleva 10 vuoden matkasuunnitelma.

Viimeisin matkani Venäjälle vuonna 2010 oli hauska kokemus muiden maailmanmatkaajien kanssa oblastibongauksen merkeissä. Sinne en ole kuitenkaan näillä näkymin menossa uudelleen. Käymättömien maiden osalta en osaa sanoa, mihin en varmasti menisi. Pidän mielen avoinna niiden suhteen, mutta Lähi-itä ei houkuttele, joten ehkä joku siellä olevista maista on sellainen, johon en ainakaan mene. Olen viimeksi käynyt uudelleen Ranskan Polynesiassa viime vuonna kun edellinen kertani oli vuonna 2000. Tosin silloin ensimmäisellä kerralla olimme vain Tahitilla ja Mo’orealla, yhteensä neljä päivää. Viime vuonna viivyimme yli kolme viikkoa Bora Boralla, Huahinessa ja Tahitilla. Paikka, johon tulen menemään ”eniten uudelleen” on Hawai’in saaret, jossa olin viime vuonna kolmannen kerran. Toinen aina uudelleen mentävä kohde on Australia, jossa olin viime vuonna neljännen kerran, mutta siellähän katsottavaa riittää. Lyhin vierailuni on ollut Cookinsaarilla vuonna 2000 välilaskuvisiitillä. Asia tulee korjatuksi toivottavasti lähivuosina.

Tällä hetkellä minulla ei ole bongaustavoitteita. Sen verran minulla on tavoitetta, että haluan pitää jollakin tapaa maa- ja pistebongausta yllä käymällä uusissa paikoissa. Kohteet valikoituvat meillä ensisijaisesti kiinnostavuuden mukaan ja sitten katsotaan tuleeko niistä pisteitä. Monta maata olen käynyt niin että en muista niistä mitään osittain sen takia, että kävin niissä lapsena. Joitakin on bongattu myös päivän visiiteillä, jotka ovatkin olleet erittäin tehokasta reissaamista, koska jokaisessa paikassa teimme jotain. Nykyään keskitymme enemmän siihen mitä haluamme tehdä ja kokea. Siinä samalla voi vähän bongailla. Maiden ja pisteiden lisäksi voisin sanoa kerääväni kokemuksia ja mieheni Antti sanoo joskus keräävänsä biitsejä. Minusta on tärkeätä, että minulla on käymistäni paikoista jotain sanottavaa.

Minnan ja Antin matkoista maailmalla voit lukea lisää Honuanui -blogista.