Olen pian 44-vuotias muusikko ja musiikkituottaja Tampereelta. Maabongausharrastukseni alkoi hiljalleen 90-luvun lopulla kun liityin Anssi Tikanmäen johtamaan orkesteriin joka siihen aikaan kävi säestämässä Aki Kaurismäen Juha-mykkäelokuvaa ympäri Eurooppaa ja Japanissakin asti käytiin. Olen lapsesta saakka tehnyt kaikenlaisista asioista listoja ja keräilijä asuu minussa. Aloin miettiä että missä kaikkialla on tullut käytyä. Lontoossa olin yrittänyt joka vuosi piipahtaa 90-luvulla, mutta muualla olin matkustellut vain satunnaisesti. Varsinainen matkustuskipinä iski vuonna 2000 kun millennium-huumassa/tietokoneiden sekoamispelossa matkatoimistot myivät sikahalpoja matkoja. Kohteeksi valikoitui Intian Goa, jossa trooppinen ilmasto ja eksotiikka löivät pysyvän jäljen sydämeen ja himo maailman näkemiseen kasvoi. Lista alkoi pian karttua.
En ole varsinaisesti mennyt mihinkään nimenomaan sen vuoksi että bongaisin uuden kohteen, vaan olen yrittänyt valikoida kohteet aina kiinnostavuuden mukaan. Pyrkimys on ollut aina mahdollisuuksien mukaan mennä uusiin kohteisiin. Jos jossain on ollut helpohkoa bongata joku muukin paikka, niin tokihan se on täytynyt tehdä. Pääsiäissaari varmasti kuuluu niihin paikkoihin, joihin olen mennyt vain sen vuoksi että se pitää ”ruksata pois” kun nyt kerran siellä päin maailmaa ollaan. Saari ja sen kulttuuri kyllä tekivät suuren vaikutuksen. Slovenian matkalla oli pakko ajaa Kroatin läpi Bosnia-Herzegovinan rajan yli ihan vain bongausmielessä, ja tulevalla Kroatian matkalla olen suunnitellut bongaavani ainakin Albanian, mutta edelleen, kiinnostavuutta pitää löytyä myös.
Minua ei liiemmin kiinnosta mennä paikkoihin, joissa on poliittisesti epävakaa tilanne, mutta olen sitä mieltä että missä tahansa löytyy aina jotain mielenkiintoista nähtävää ja tutustuttavaa. Näillä näkymin en usko olevani matkustamassa koskaan Tyynenmeren asumattomille atolleille tms. Pitcairn sen sijaan kiinnostaisi kovasti.
Tietyissä Euroopan kaupungeissa tulee käytyä säännöllisesti. Lontoossa olen käynyt yli 60 kertaa; myös Berliinissä, Hampurissa ja Pariisissa on tullut käytyä usein, syystä tai toisesta. New Yorkissa olen käynyt myös 5 kertaa, mutta USA:ssa muuten olen aina pyrkinyt matkustelemaan paikoissa joissa en ole ennen käynyt. Aasiassa kohteet ovat olleet aina eri paikkoja, lukuun ottamatta kahta Singaporen reissua.
Lyhin vierailu lienee Liechtensteinissa, se taisi kestää vajaan tunnin, mutta tuli siinäkin oluet juotua ja muistaakseni syötyäkin.
Kaupungit aistii aina parhaiten kun menee paikallisten sekaan. Pubibongaus kuuluu myös harrastuksiini, tosin nykyään se on vähän muuttanut olemustaan, koska en juuri enää käytä alkoholia. Uusissa kohteissa yleensä on aina jokin pakollinen nähtävyys. Tykkään kyllä käydä ne aina katsastamassa, mutta persoonalliset kaupunginosat ja paikat joissa turistit yleensä eivät käy kiinnostavat myös. Pidän myös siitä että maisema vaihtuu, joten automatkailu kuuluu suosikeihin.

Bongaustavoitteita on kyllä. Kaikki Euroopan MTP-kohteet pitäisi saada bongattua ja haaveena olisi myös kaikki USA:n osavaltiot jossain vaiheessa, nyt taitaa suunnilleen puolet olla hallussa. Huojentava tieto on myös etteivät ne paikat lopu vaikka mikä tahansa lista tulisi täyteenkin ruksattua.
Teen vuodessa matkoja parin kuukauden välein, pituudet vaihtelevat muutamasta päivästä pariin kolmeen viikkoon. Olen tehnyt kolme maailmanympärimatkaa vuosina 2005-2008, ne olivat kestoltaan 6-14 viikkoa.
Kaupunkikohteet tulee valittua yleensä jonkun tapahtuman, kuten konsertin, näyttelyn tms vuoksi. Joskus työni vie myös ulkomaille. Lomareissut valikoidaan yhdessä vaimoni kanssa mielihalujen mukaan. Kummallakin on yleensä sellainen top5 mielessä. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi eniten Islanti, Indonesia, Nepal, Bhutan ja Namibia. USAn halki ajaminen siintää myös haaveissa, tekisin sen mieluiten kaakosta luoteeseen.
Pitkän ajan matkasuunnitelmia en yleensä ole tehnyt. Maailmanympärimatkojakin aikanaan tuli suunniteltua vain pari kuukautta etukäteen, viimeinen niistä suunniteltiin ja buukattiin viikkoa ennen lähtöä.