Merja

Lapsuudessa matkustin vanhempieni kanssa Ruotsiin ja Norjaan ja ehkä jo ne vaatimattomat pohjoismaan matkat saivat innostumaan maailman matkaajaksi. Ensimmäiset omat matkani veivät suoraan suureen maailmaan, Amerikkaan ja Los Angelesiin. Siitä alkoi matkakuume, joka vei monena vuonna kesälomalla Interrail-matkojen seikkailuihin. Lomatkaan eivät aina enää riittäneet ja jouduin välillä ottamaan vuorotteluvapaata tai jopa irtisanoutumaan työpaikastani, kun matkasuunnitelmat vaan laajenivat ja kuume nousi.

Matkasuunnitelma syntyi usein niin, että kohteessa asuu joku monista kirjeenvaihto-ystävistäni. Heitä on ajan kuluessa kertynyt ympäri maailmaa ja unelma tutustua eri maiden elämään ja kulttuurin on heidän avullaan antanut potkun matkalle maailman ympäri.

On ollut huikeaa matkustaa hitaasti, aikataululla, joka on mahdollistanut myös paikallisten kulkuvälineiden käytön. Vaikuttavinta on ollut matkustaa Amazonilla jokilaivassa riippumatossa viisi päivää. Siperian junassa maailmasta tuli hytin kokoinen, mutta maisemat tekivät siitä elokuvan. Eksoottisin retkeni on ollut polkupyörän tarakalla viidakon halki Zairessa, kahdessa päivässä, 75 km.

Yksin matkustaminen on myös antanut mahdollisuuden tutustua paikallisiin ihmisiin. Kun viereinen penkki on ollut tyhjä, on siihen saanut tuntemattoman ja keskustelun aloittaminen on ollut helppoa. Espanjan kielen auttava osaaminen avasi Etelä-Amerikassa aivan erityisen oven uuteen maailmaan, ihmisten oli helppo lähestyä, kun ymmärsin heidän omaa kieltään.

Maabongaus alkoi, kun näin Helsingin Sanomissa artikkelin, jossa etsittiin suomalaisia, jotka ovat matkanneet TCC-listan 70 alueella. Rohkenin mukaan tapaamiseen, vaikka olin saavuttanut vasta 69 aluetta. Oli hienoa tavata samanlaisia, intohimoisia matkaajia, meillä on yhteinen elämäntapa, joka ei turhia selityksiä kaipaa. 15 vuoden aikana olen saavuttanut 163 paikkaa TCC listalta.

Bongaus antaa matkustamiselle tavoitteita ja haasteita. Pientä kilpailuakin ilmassa, kun kattavampi MTP:n mukaan maailma jaetaan n. 900 alueeseen. Nyt on päästävä Pariisin, Madridin ja Tokion lisäksi paikkoihin, joita ei tiennyt olevan olemassa. Mieleen on jäänyt upeita nähtävyyksiä mm. Ranskan Lyon, Kiinan Fujianin maakunta, jossa näin Pyöreät talot ja Xiamenin kissakahvilan, Japanissa, pienessä Matsuen kaupungissa sijaitseva upea Adachi museum of Art ja sen puutarha, Kanadan Kalliovuoret, niiden kauneus ja varsinkin järvien maalauksellisuus.

Ensikosketuksen Aasiaan sain Hongkongissa, kun vietin kiinalaisen uudenvuoden kirjekaverini Vickyn luona. Hongkongissa olen käynyt neljä kertaa, pidän kontrastista, jossa moderni ja vanha kulttuuri kohtaavat edelleen 30 vuoden jälkeenkin.

Valmiita pakettimatkojakin olen tehnyt mm. risteilyn välimerellä, johon kuului päivä Albaniassa ja Durresissa, josta kuitenkin tein omatoimisen käynnin Tiranassa ja siinä näki koko maan. Pakettimatkaajaa minusta ei kuitenkaan koskaan tule, se vaan on niin rajattua.

Käveleminen on paras mahdollinen tapa tutustua uuteen paikkaan. Paikalliset ihmiset antavat tietenkin kaikkein rikkaimman kokemuksen ja nykyään on netin kautta mahdollista etukäteen tutustua ihmisiin, jotka haluavat esitellä maataan, sen kulttuuria ja nähtävyyksiä. Paikan sielun avaavat paremmin postitoimisto ja kauppa kuin museot ja nähtävyydet. Taide- ja käsityö- harrastukseni antavat erilaisen tavan katsoa paikkoja. Teen lasitöitä, joten kirkot, varsinkin Ranskassa, ovat intohimoni. Norsunluurannikolla matkustin ihailemaan Basilique Notre-Dame de la Paix Yamoussoukrossa.

Puutarhat, erityisesti japanilaiset, ovat eri vuodenaikoina kauniita ja mielenkiintoisia, ja niitä löytyy yllättävän monesta paikasta.

Minne seuraavaksi on aina avoin kysymys. En tee listoja edes samalle vuodelle. Monia matkahaaveita on mielessä ja kun on oikea fiilis ja aika, haaveista tulee totta. Nyt vähän kutkuttaa saada 130 itsenäistä maata bongatuksi, nyt on 123. Mielenkiintoisia ja helppojakin kohteita on vielä runsaasti jäljellä.

Itsenäisten maiden listalla olevan Saudi-Arabian haluan nähdä, mutta se on varmasti yksin matkustavalle naiselle haastava. Tärkeintä matkallani maailmalla on nähdä upeita paikkoja, saada kokemuksia, vaikka aina ne eivät ole mieluisia, ja tavata erilaisia ihmisiä, bongaus kulkee sitten muuten’repussa’ mukana. Matkailu on minulle elämän yliopisto!

Merja ei kirjoita matkablogia, mutta on kirjoittanut monesta matkastaan näillä sivuilla.