Arto

img_7161_arto_santiago_portrait_smallMatkailuharrastukseni alkoi kesällä 1999, jolloin sain 21-vuotiaana kesätyöpaikan CERNistä, Genevestä, Ranskan ja Sveitsin rajalta. Olin käynyt aiemmin ulkomailla kymmenisen kertaa vanhempieni kanssa ja kerran itsenäisestikin kielikurssilla, mutta en koskaan viipynyt kolmea viikkoa pitempään. Kesätyö kesti kolme kuukautta, ja ulkomailla asuminen oli jo sinänsä uusi kokemus. Geneven sijainti keskellä Eurooppaa sekä samanhenkiset kaverit innostivat lähtemään lähes joka viikonloppuna reissuun. Kesän aikana kävin mm. vaeltamassa Alpeilla, kiersin vuokra-autoilla naapurimaita sekä tanssin 1,5 miljoonan juhlijan joukossa Berliinissä Love Parade -festivaaleilla.

Asuinpaikan tiheästä vaihtumisesta ja matkailusta tuli osa elämää.
Seuraavana kesänä lähdin jälleen Geneveen, sieltä yhdeksäksi kuukaudeksi vaihto-opiskelijaksi Ranskaan, vuodeksi takaisin Suomeen, jonka jälkeen vuodeksi Japaniin. Opinnoista valmistumisen jälkeen olin kotimaassa töissä kolmisen vuotta, jonka jälkeen maailma houkutteli taas enemmän kuin lomat antoivat myöten. Irtisanouduin töistä, pakkasin matkatavarat polkupyörän tarakalle ja lähdin ajamaan kohti etelää. Etenin hiljakseen Itä-Euroopan halki Turkkiin, josta lensin muutamaksi kuukaudeksi Intiaan ja lopulta vielä pariksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaan ennen paluuta Suomeen.

Pitkän pyöräreissun aikana matkailutyylini muuttui. Määränpää tai kohteiden lukumäärä ei enää ollut itseisarvo, tärkeintä oli matkalla vietetty aika, kohtaamiset ihmisten kanssa ja yllätykset, joita tuli  parhaiten vastaan silloin, kun suunnitelmat eivät olleet liian tarkkoja. Pääsin mm. viettämään iltaa romanialaisten lammaspaimenten seurassa, vieraaksi turkkilaisiin häihin ja leikkimään väreillä intialaisten opiskelijoiden kanssa Holi-festivaaleilla. Yleensä en vielä aamulla tiennyt, missä tulisin seuraavan yön nukkumaan, mutta aina löytyi paikka pystyttää teltta, majatalo tai yösija paikallisten asukkaiden luona.

img_9516_tent_under_the_full_moon_medium
Täysikuu teltan yllä vuoristossa Chilen ja Argentiinan rajalla

Pidän kirjaa maista, joissa olen käynyt, sekä myös osavaltioista ja alueista Most Traveled People (MTP) -listan mukaisesti. Uudet maat, kulttuurit ja elämykset kiehtovat, joten suuntaan mielelläni kohteisiin joissa en ole ennen käynyt. En kuitenkaan lähde mihinkään pelkästään voidakseni ruksata kohteen käydyksi listalla, tai tee matkasuunnitelmia maiden määrää optimoiden. Vietän uusissa maissa yleensä vähintään pari viikkoa, useimmiten kuukauden tai kaksi, joten esimerkiksi kuuden kuukauden reissulla kertyy vain puolisen tusinaa uutta maata. Tavoitteita maiden tai alueiden määrän suhteen minulla ei ole.

Nykyisin matkustan lähes aina vaimoni kanssa, joka onneksi jakaa mieltymykseni matkailutyylin suhteen. Kulkuvälineemme on useimmiten polkupyörä, mutta matkailemme myös kävellen, autolla ja julkisilla kulkuvälineillä purjelaivoista lentokoneisiin. Asumme Etelä-Saksassa, joten naapurimaista erityisesti Itävallassa tulee käytyä usein, mutta se liittyy pikemminkin luonnossa kulkemiseen kuin matkailuharrastukseen.

img_0252_laos_sandra_kid_give_me_five_medium
Lapset tervehtivät vaimoani Sandraa ja antoivat työntöapua pyöräreissulla Laosissa.

Lyhyitä lähiseudun matkoja ja Suomessa käyntejä lukuunottamatta teemme keskimäärin yhden varsinaisen matkan vuodessa, kestoltaan 1-6 kuukautta. Eräänlaisena ekologisena ohjenuorana meillä on se, että mitä kauemmas matka suuntautuu, sitä enemmän varaamme aikaa. Lento toiselle puolelle maapalloa saastuttaa toki täsmälleen yhtä paljon riippumatta siitä, viettääkö kohteessa viisi päivää tai viisi kuukautta, mutta viiden kuukauden matkasta saamme taatusti enemmän irti ja teemme niitä vähemmän kuin viiden päivän matkoja.

Tavoittelemme matkoillamme elämyksiä ja sopivasti seikkailua, emme kuitenkaan yletöntä jännitystä ja tarpeettomia riskejä. Niinpä vältämme alueita, joilla on sotatila, muita levottomuuksia tai poikkeuksellisen paljon rikollisuutta. Meille on tärkeää, että voimme esimerkiksi kävellä kaupungissa ristiin rastiin tuntematta oloamme turvattomaksi. Telttailemme mielellämme, mutta mikäli kohdemaan luonto tuntuu yöllä liian jännittävältä, hakeudumme majataloon tai muuhun sisämajoitukseen.

Matkakohteiden valinnassa ja reitin suunnittelussa luonto on keskeisessä roolissa. Vietämme luonnossa ja maaseudulla yleensä enemmän aikaa kuin isoissa kaupungeissa. Välillä valintaperusteina ovat myös kieli ja kulttuuri. Pyrimme opettelemaan paikallista kieltä vähintään hiukan, mieluiten jo ennakkoon mutta viimeistään paikan päällä. Haluamme kommunikoida tapaamiemme ihmisten kanssa ja muutama sanakin saattaa avata ovia jotka muuten pysyisivät suljettuina. Pitkän ajan matkasuunnitelmia meillä ei ole, ja lyhyen tähtäimen suunnitelmatkin pyrimme pitämään joustavina. Varaamme esimerkiksi erittäin harvoin majoituksia etukäteen. Parhaiten matkalla pääsee oikeaan tunnelmaan, kun edes paluulippua ei ole varattu eikä matkan päättymispäivä ole tiedossa.

Arton ja Sandran matkoista maailmalla voit lukea myös Arton blogista.

Mainokset