Eero

Matkustamisen into tarttui minuun jo kaksivuotiaana

Karkasin yleisestä Väinön saunasta Jyväskylässä kun äidin silmä valtti. Olin elämäni ensimmäisellä seikkailumatkalla. Iän karttuessa matkani pitenivät. 12-vuotiaana muutin vanhempieni mukana Kanadaan. 18-vuotiaana valmistuin Montrealin ammattikoulusta peltisepäksi.

Säästin työpalkoista auton ostoa varten, jolla pääsisi matkustamaan. Ajoin 1965 mallisella Chervolet Impalalla Montrealista tyynen valtameren rannalle. Halu oli niin kiihkeä nähdä uutta ja nopeasti, että tällä yhdensuunnan 4 340 km automatkalla sain kolme eri sakkoa ylinopeudesta. Myin auton perillä ja säästin rahaa pidempiä matkoja varten.

Käytyäni 170 maassa *) en enää pitänyt tarkkaa lukua seuraavista maista.
*) maakäsite tässä ehkä lähempänä Travelers’ Century Clubin alueita kuin YK:n jäsenvaltioita.

Mikä on matkustamisen suurin nautinto ?

Se riippuu henkilöstä, mutta omalla kohdalla nautinto on siinä kun laskeudun yölennolta aamulla tuntemattoman maan kamaralle, en osaa sanaakaan maan kieltä, ei ole mitään tietoa yöpaikasta enkä tunne yhtään ihmistä. Kokemusrikkaan päivän iltana yöpaikka on se minne pääni kallistan. Se voi olla retkeilymaja, halpa hotelli tai reppu tyynynä tähtitaivaan alla. Koen että matkustaminen on
ennenkaikkea matka itseensä. On kysymys kiehtovasta haasteesta,siitä miten ihminen selviytyy matkalla hyvinkin vaikeista tilanteista. Mielestäni sitten vasta kun rahat loppuvat, alkaa unohtumaton matkaseikkailu, kuten minulla esim, Argentiinassa, Kreikassa ja Titon alaisessa Jugoslaviassa. Taskurahalla maailman ympäri kirjassani käy ilmi milloin, missä ja miten olen matkustanut. Ihmiset ja heihin tutustuminen on kuitenkin matkojeni kaikkein tärkein tavoite.

Matkavarusteet ?

Kun nuorena miehenä olin ensimmäisellä kaukomatkalla kiipesin Andien yli Chilestä Argentiinaan kannoin vielä matkatavaroita suuressa merimiessäkissä. Olin läkähtyä polttavan auringon alla.
Ainoa hyöty täyteen sullotusta säkistä oli, että istuessani sen päällä sain käsilläni meloa jyrkkää vuoren hiekkarinnettä alas Argentiinan puolelle. Albert Einstein sanoi, “Se joka matkustaa kevyemmin, matkustaa pidemmälle” Halusin matkaustaa pidemmälle.

Tämän kokemuksen jälkeen pieni selkäreppu on ollut täysin riittävä. Sen tärkein sisältö on muistivihko, kamera ja pieni raamattu.Trooppisissa maissa voi pestä vaatteet illalla, ja ne ovat aamulla kuivia.

Joitain matkakohteita

Olen kiitollinen saatuani matkustaa esimerkiksi sellaisissa matkakohteissa kuin Tibet, Sikkim, Saint Helena, Vienan Karjala, Solovetski, Tasmania, Pohjois Korea, Pirunsaari ja Etelämanner.
Ennen koronapandemiaa olin viikon Palaun saarivaltiossa. Siellä tapasin miehen, jolla oli harvinainen työ. Hän sukelsi rannikon lähellä meren pohjaan, herätti nukkuvia haikaloja ja karkoitti niitä syvemmille vesille pitkän kepin kanssa niitä tökkien.

30. elokuuta. 2022 lääkäri totesi minulla parantumattoman keuhkofibroosin, joten viimeinen matkani on jo alkanut. Haluaisin käydä vielä kymmenessä minulle tuntemattomassa maassa, mutta kuten Pyhästä kirjasta voimme lukea, ”Ihminen päättää mutta Jumala säätää”.

Olen kiitollinen siitä illasta, jolloin sain osallistua Maailmanmatkaajien kokouksen Hotel Arthurissa.

Eero Sorila
Vancouver Canada