Färsaaret 1-5.6.2018

Suunnittelu, mitä todella nähdä 4päivän aikana, oli vaikeaa, kun on paljon kiintoisaa. Valitsin pohjoiset saaret, kuten moni muukin, selvästi helpoin ja eniten nähtävää. Mapsme kartta kännyssä oli täynnä pisteitä, minne auton nokka suunnataan. Jotain tärkeää jäi poiskin, esim. venematka katsomaan lintuvuonoja. Oli vaikea päättä ajan suhteen sellainen.

 

AirAtlantic kuljetti meidät Färsaarille. Laskeutuessa maisemat oli hienot, auringon valaistessa vihertävät kumpareet.

Autonvuokraus Aviksesta saatiin allemme Kia Opirus, tilaa oli hyvin matkata pari päivää nähtävyyksiä. Ensin suunnattiin Saksuniin. Sinne vei myös turistikarttaan maisematienä merkattu tie.

Matkalla huokailin monasti upeita vuonoja, syvänsinisen veden rannoilta nousevia vehreitä rinteitä joita täplitti erinväriset lampaat, joista monilla oli kaksin kappalein pikku karitsoja. Luontoa väritti Färsaaren kansalliskukka, kirkkan keltaiset rentukat, joita kasvoi joka puolella. Suomessa tottunut näkemään vain ojien reunamilla. Ehkä maasto täällä on niin kosteaa monesta paikasta, että kasvavat ympäriinsä. Asutusta oli millon mihinkin ripoteltu joku talo, kirkkaine väreineen ja joissakin ruohokattokin tuomassa iloa näkymään.

Saksuniin vei kapea, yhden auton leveä, ajan kuluttama asfaltin tapainen tie. Tie kulki kivisen joen vartta molemin puolin kohoavien rinteiden reunustamana. Saksunissa maisemat oli ihan mieltettömät. Korkeat jyrkänteet ympärillä. Yhdessä kohtaan virtasia rinnettä pitkin joki /vesiputous. Sen olisi nähnyt paremmin alhaalta jonne oli 1h kävelymatka.. Siihen ei oltu varauduttu, joten nyt ei ollut mahdollista kävellä. Paikassa sijaitsi asutusta. Kirkko oli rakennettu jyrkänteen reunalle. Monet kyän taloista oli turvekattosia, joista upeat näkymät edessä aukeavaan maisemaa. Lampaita ja hevosia pihapiirissä, ihmisä ei näkynyt missään. Samaa reittiä takasin päätielle.

Streymoyn saarelta kuljettiin Eysturoyn saarelle, maailman ainutta Atlannin ylittävää siltaa myöten. Suuntasimme Eidi nimeseen kylään, jossa pääsi ihailemaan niemen kärjestä avautuvia vastarannan jyrkänteitä.

Sieltä maisematietä pitkin Gjogviin. Matkalla ihmettelin kiikari laitetta keskellä yhtä levähdyspaikkaa. Sille löytyi pätevä syy. Siltä kohdin näki meressä seisovat kalliopaadet Risin ja Kellingin  jotka olivat irtautuneet Eidinkollurista joskus kauan sitten.

Gjogvik oli kaunis kylä. Mun mielestä yksi kivoimista paikosta joita näin. Siellä oli myös hotelli, josta mahis saada ruokaa, mutta ei 16 aikaan, jolloin meillä olis ollut nälkä. Paikassa oli myös aktivitettia. Köysirata vuonossa jota pitkin laivat nostettu joskus ylös. Siinä vaijeriapitkin liukuivat ihmiset märkäpuvuissa, laskeutuen lopussa veteen. Vierellä oli mahdollista myös kalliokiipeillä. Yksi mies laskeutui köyttäpitkin alas. Niemenkärjessä oli upeat näkymät edessä avautuvalle Djupininmeren myötä seuraavalle saarelle joka on Kalsoy ja saavutettavissa lautalla Klaksvikistä. Paikalla oli oikein penkki, jossa istua ja ihailla näkymää. Vahinko ettei saatu ruokaa ravintolassa joten nälkä ajoi jatkamaan matkaa kohti kylää jossa majapaikka sijaitsi.

Olin varannut kaksi yötä elämäni ekan kerran Airbnbstä. En ole innostunut kyseisitä majoitusmuodosta koska monelle selvää bisnestä. Fuglafjordurin kylästä olin valinnut yöt jonkun omakotitalon ylimäärä huoneesta. Paikka oli niin kuin ajattelinkin. Oma sisään käynti, jossa pötyä vedenkeitin, jääkaappi, vierässä pieni huone kaksi sänkyä kylppäri. Kylässä ei ollut hotellia ja huone oli halpa alueen hinta tasoon. Sieltä oli näkymä myös merenlahteen, kuten taisi olla joka talosta, koska rannasta rinne nousi sopivan loivasi ylös että taloista olisi näkymä. Yllätys oli löytää kylästä hyvä ravintola, jonka omistaja oli tosi vieraanvarainen. Saimme ruuan lisäksi annoksen paikallisesti valmistettuja peunoita, olivat makeita sokerilla maustettu kastike, mielenkiintoisen makuisia. Ruoka oli hyvää perusruokaa. Ravintola oli ollut olemassa vuodesta 1971. Ilta aurinko valaisi upeasti ympäröivät vuoret, voiko enempää toivoa ekalta päivältä Färsaarilla.

Lauantai aamuna ympäröivät vuoret oli peittänyt alaslaskeutuneet pilvet. Pääsi näkemään senkin näyn. Ei haitannut vaan autolla suuntasimme Bordoyn saarelle Klaksvikiin. Sinne kuljetaan 2006 valmistunutta merenalitse kaksikaista valaistua 6,3km tunnelia pitkin. Se maksaa n.15€ suunta. Klaksvikissa oli jo aurinkoisempaa. Kaupungin katuja oli suljettu, alkamassa oli joku juoksu tapahtuma. Myöhemmin näimme myös soutukilpailut vuonon rannalla. Tapahtuma näkyi myös suorna Tvstä. Klaksvik kirkko Christianskirkjan on keskeisellä paikalla, erikoinen rakennus, rakennettu 1963. Toiseksi suurimmasta kaupungista löytyi jokunen kahvilakin. Yhteen niistä poikkesimme, siellä oli brunssi aamupalaa tarjolla. Harmi että tuli syötyä majapaikassa reilu aamupala.

Matka jatkui Kunoyn saarelle. Opaskirjan mukaan Kunoyn kylään pääsi vuoteen 1988 asti vain veneellä. Silloin rakennettiin tunneli vuoren halki. Se olikin kapea, pimeä ja 3km pitkä. Hauska kokemus. Itse kylä oli sympaattinen. Joka talolla upeat näkymät vasta ranalla kohoavalle Kalsoyn saarelle jolle pääsee vain veneellä/lautalla. Sinne emme ehtineet tällä matkalla, vikka nähtävää olisi riittänyt.

Bordoyn saarella autoiltiin vielä maisematietä Mulin kylään. Tie oli huono eikä maisematkaan niin upeat. Ainut hieno oli kun sieltä näki seuraavan kohteen Vidoyn saarella, Vidareidin kylä jonka kirkko oli maamerkkinä vuonon reunalla.

Vidaredin kylässä oli moniaPerinteisiä ruohokattosia rakennuksiakin. Muita turistejakin näkyi kuvailemassa paikkoja. Siellä oli myös ravintola, johon suuniteltiin menevänmme syömään, mutta oli kiinni tänään päivällä. Onneksi oli päivän viimeinen suunniteltu kohde. Ajettiin nälkäsinä takasin Fuglafjordurin kylään syömään, varma paikka ja hyvää ruokaa hienoin maisemin.

Kolmantena päivänä, sunnuntaina ajoimme pohjoisilta saarilta etelään. Olin monelta taholta kuullut mahdollistuudesta lentää helikopterilla halvalla Färsaarilla, koska kuuluu joukkoliikenne välineisiin. Moneen paikkaan ainut nopea yhteys. Joten helikopteri kulkee aikataulun mukaisesti eri puolille saarta. Minä olin varannut lennon Vagarin lentokentältä Torshaviin. Sunnuntaina sää suosi jälleen aamusta saakka. Oli hieno katsella 2tunnin auto matkalla upeita maisemia kohti kentää. Välillä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemia. Pistäydyttiin vielä Kvivikin kylään josta löytyy saarten vanhin asutus. Kylän halki virtaa joki, jota ympäröi Kirkko ja ruohokattoiset talot ja venevajat rannalla. Kaunis pikku kylä.

Vagarin lentokentälle palautettiin auto ja suunattiin helikopterilla kohti saaren pääkaupunkia. On riski mahtuuko lennolle, jos paikalisia haluaisi matkalle olisi heille annettava tilaa. Tälle lennolle ei ollut ruuhkaa. Satuin istumaan hyvällä puolen. Pääsin näkemään koko 13min matkan upeaa vuoristoista maisemaa. Monet kerrat kiittelin upeaa säätä. Lento oli upea!

Helikopterikenttä sijaitsee kaupungin koilisosassa merenrannalla. Kaupungissa oli parhailaan menossa maraton kisa. Kartasta olin jo tutkaillut hotellin olevan n.2km päässä. Taksikuskikin sen vahvsti ja sanoi että kun kadut on suljettu martonin takia, ei pääsisi kovin lähelle hotellia. Joten käveltiin upeassa säässä katsellen maratoonareita joita tuli vastaan. Kadun varella olevien talojen pihoille oli kerääntynyt kannatusjoukkoja.

Hoteliin tulon jälkeen suuntasimme kaupungille. Lähellä oli Skansin, pieni linnoitus. Siellä sijaitsevan majakan viereltä oli upeat näkymät Torshaviin ja sitä ympäröivälle merelle. Vanhakaupungin osa oli hyvin viehättävä tummin seinin, valkoisilla ikkunanpuittella ja vihreillä ruohokatoilla olevin taloin. Niemenkärjellä jossa talot sijaitsi moleminpuolin oli venelaitureita. Läntisellä puolen sijaitsi rantakatu kahviloineen. Auringon lämmittäessä helle lukemiin tuntui että koko kaupunki olisi tullut alueelle viettään sunnuntai-ilta päivää.

Maailman pienin pääkaupunki näytti meille parin päivän visiitillä hyvät puolensa. Kaupunkibussi on ilmainen joten se toimi loistavana kierros ajelu bussina hyvin näki koko kaupungin. Teimme visiitin myös paljon kehutulle Kirkjunkylälle josta löytyy vanhan kirkon rauniot 1300 luvulta ja jokunen muu rakennus. Sinne pääsi kaupunkibussilla. Ongelma oli ettei kulkenut usein ja saimme odotta reilun tunnin takasin pääsyä. Siellä oli turisteille tehty rakennus vessoineen, muttei kahvilaa. Vaikka aurinko paistoi lämpöisesti oli tuuli niin kova ettei oikein voinut olla ulkona. Tästä kylästä voi myös patikoida takaisin Torshaviin.

Vaikka Färsaarella oli kallista. Olimme onnekkaita koska sää suosi niin hyvin ja näimme upeat maisemat koko matkan ajan.

 

Mainokset