Namibian laaja kiertomatka

Namibian laaja kiertomatka

29.10 – 13.11.2016

Ohjelmana oli 3500 kilometrin ajon sisältävä kiertomatka pikkubussilla ympäri Namibiaa maan aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta. Ryhmän muodostivat matkanjohtaja-kuljettaja ja yhdeksän turistia. Matkaa tehtiin 10-paikkaisella pikkubussilla.

Tulomatkalla koneen vaihdossa Johannesburgin kentältä ei jostain verotussyistä johtuen saanut ostaa tax free myymälöistä väkeviä juomia vatsalääkkeeksi vaan vain viiniä ja miedompaa.

Maassa pärjää mainiosti englannin kielellä.

Matkan hintaan sisältyivät majoitukset yhteensä 10 eri paikassa, puolihoito eli aamiainen ja toisena yleensä illallinen, ruokajuomat mukaan lukien lasillinen (tai kaksikin) viiniä tai olut, kaikki juomavesi sekä kuljetukset. Bussissa oli aina viileää juomavettä pulloittain kylmälaatikossa. Kului varmaan ainakin 300 pikkupulloa vettä. Kaikki toimi matkalla hyvin.

Ruoka oli hyvää ja puolihoito riitti mainiosti. Usein oli aamiaisella kokki munakasta yms. laittamassa halukkaille. Syötiin mm. kudua, keihäsantilooppia, hyppygasellia, strutsia, ostereita ym.

Oli mahdollista hinnan alennuksella majoittua 4 yöksi telttaan ja tätä käytti yksi ryhmästämme ja oli tyytyväinen valintaansa.

Jos haluaa tutustua kunnolla Namibiaan valmismatkalla niin tällainen matka on paras valinta. Löytyy myös Namibia&Botswana&Zimbabwe yhdistelmämatkoja useammalta matkatoimistolta. Tällaiseen toimivaan maahan olisi toki helppo mennä omin päinkin.

Asfalttimaantiet olivat kaikki hyvässä kunnossa. Sorateillä riitti tärinää, mutta eivät nekään huonoimmillaankaan ihan kelvottomia olleet. Maailmalla usein törmää teillä oleviin kuoppiin, reikiin, koloihin ja halkeamiin. Joskus osa tietä voi olla kokonaan romahtanut. Namibiassa tiet olivat kaikki ehjiä ja ainakin kohtalaisen tasaisia eli normaalilla kunnollisella autolla ajettavia. Vain hiekkadyynien tie vaatii ajokilta maastoauton tasoa.

Matkan alussa saavuttiin Windhoekiin yhdeksi yöksi. Käytiin gepardien hoitokodissa, tutkimus- ja kuntoutukeskuksessa, jossa asuu kai kolmisen kymmentä gepardia.

Etoshan luonnonpuistossa nähtiin runsaasti eläimiä. Oli mailman pienin antilooppi dikidiki

, hyppygaselli, keihäsantilooppi, kudu, impala ym. antiloopin kaltaisia. Nähtiin 34 leijonaa eli yli 10% Etoshan 300 leijonasta. Yhtenä aamuna näkyi 14 leijonaa, joista 5 oli vähän aikaa yhtä aikaa edessä tiellä.

Nähtiin istuva kirahvi.

Oli Gepardiemo poikasensa kanssa. Musta mamba oli uimassa juomapaikan vedessä ja pari kirahvia näytti tarkkailevan sitä epäileväisinä.

 

Matkalla näki mm. kirahveja, norsuja, seeproja, sarvikuonoja, pahkasikoja, sakaaleja, hyeenoja ja helmikanoja. Lintuja oli montaa sorttia isoimpana strutsit. Matkan varrella nähtiin useampia isoja lintuyhdyskuntien pesiä puissa. Majapaikan läheiselle juomapaikalle saapui kerran illan hämärässä iso 15 norsun lauma juomaan ja niitä saattoi rauhassa tarkkailla. Matkan aikana nähtiin siis paljon eläimiä. Isoja termiittikekoja oli useita.

Yhtenä iltana tuli pimeällä keihäsantilooppi juomaan aivan hotellin viereen ehkä 10 metrin päähän.
Näkemättä jäi mm. leopardi ja mangustit.

Kävimme valtavalla suolajärvellä.

Isoja ikivanhoja apinanleipäpuita nähtiin.

Martti Ahtisaari oli esillä. Oli mm. oma katu ja oma koulu. Pieni Martin Luther museokin löytyy.

Oma varjo oli lyhimmillään lähes olematon.

Nähtiinpä varoituskyltti ”Elderly people” kaikkien norsu ym. varoitusten lisäksi. Vaarallisia vanhuksia?

Valkoihoinen turisti ei kaikkialla maassa ole ihan normaali näky. Oniipassa meidän turistien täyttämää pikkubussia ryntäsi ihmettelemään kymmenien koululaisten lauma. Ambomaalla ei juuri valkoisia näkynyt.

3500 kilometriä bussissa kahden viikon aikana ei ole mitään ihan lepolomaa, mutta kun sen tiesi jo etukäteen niin ei ollut ongelma. Bussissa oli ilmastointi kun ulkona saattoi olla hyvinkin kuuma eli parhaimmillaan lähelle 40 astetta. Normaali yli 30 astettakin on suomalaisille vähän liikaa.

Liikenne asutuskeskusten ulkopuolella on hyvin hiljaista. On vain satunnaisia vastaan tulijoita.

Kuuman Afrikan jälkeen oli Swakopmund rannikolla kylmä paikka. Meriristeilylle Valaskalalahdelle lähdettäessä oli aamulämpötila vain +14 ja monella oli tuplavaatetus. Nähtiin pelikaaneja ja hylkeitä, jotka tulivat laivan kannellekin.

Usein nähtävät delfiinit olivat poissa. Laivan meriaterialla saatiin mm. ostereita ja juomina matkan aikana oli sherry ja kuohuviini. Swakopmund vaikutti aika kodikkaalta pakalta. Siellä oli kristallimuseo.

Ostoskeskukset olivat moderneja ja kaikkea perustavaraa löytyi. Omia laukkuja ei saanut elintarvike valintamyymälöihin tuoda sisälle ja ulko-ovella piti näyttää kuitti ja ostoskassi.

Varsinaisia rahanvaihtopaikkoja löytynee vain isoimmissa asutuskeskuksissa. ATM:lla rahaa saattoi nostaa ympäri maata ja pankkikortteja voi käyttää.

Maantien varrella oli usein pikku taloja, joissa luki Bar tai Pub. Mitenkähän mahtavat kannattaa kun useimmat näyttivät tyhjiltä?

Sää suosi ryhmäämme. Yhtenä iltana oli tuulta ja mustia pilviä sekä pientä jyrinää , mutta tuli vain hieman tihkua sataen vasta yöllä jonkin verran. Toisena kertana tuli hieman sadetta aamulla ennen aamiaista sinne mentäessä.

Maan hintataso on luonnollisesti suomalaiselle edullinen, mutta ei ylettömän halpa.

Majapaikat olivat yleensä noin 3 tähden tasoa perusmukavuuksin. Swakopmundissa oli kaikilla valtaisat sviitit niin että taisi olla isoin huoneisto missä olen ikinä majaillut hotellissa.

Jonkinlainen ilmastointi oli yleensä. Oli pari isompaa hotellia, kodikkaita pikkuhotelleja ja mm. lähetysasemamajoitus. Kahdessa paikassa oli sauna.

Maa on valtava eli yli 2,5 kertaa Suomen kokoinen, mutta väkiluku on alle puolet Suomesta. Maisemat olivat yleensä kuivaa ja karua.

Itikoita oli aika vähän. Maan pohjoisessa osassa on pieni malariariski, joten ainakin useimmat ryhmästämme söivät varmuuden vuoksi estolääkitystä.

Joku on arvioinut Windhoekin Afrikan siisteimmäksi pääkaupungiksi, mikä pitänee paikkansa. Yleisvaikutelma kaikkialla oli aika siisti. Toki roskaakin oli, mutta esim. pääteiden vierustat vaikuttivat siltä että niitä on aina välillä siivottukin eli ei ollut vuosikausien roskia. WC:t olivat pääosin siistejä paikkoja. Eivät edes slummialueet aivan kamalilta näyttäneet kun niitä bussista näki.

Safarikuskeille kehittyy tarkka näköhavaintoaisti. Näin oli Stefanilla meidän matkanjohtajallammekin, joka mm. havaitsi kaukaa vedessä uivan mustan mamban jo kaukaa jonain käärmeenä.

Tosi pitkien bussissa istumisten lisäksi oli runsaasti myös maan nähtävyyksiä. Eläimiä nähtiin koko ajan. Ambomaalla käytiin Selma Raution muinoin perustamassa Onandjokwen sairaalassa ja museossa. Nähtiin Martti ja Frida Rautasen entinen koti nyt Nakmbale museona.
Olukondassa nautimme perinteisen amboaterian hirssipuuroineen, luomukanoineen ja villipinaatteineen ja jauhojuomineen.

Suora lainaus matkaohjelmasta: ”Käymme erikoisessa kivettyneessä ”metsässä” (Petrified Forest), missä satoja miljoonia vuosia vanhat kivettyneet puunrungot ovat eroosion vaikutuksesta tulleet päivänvaloon. Täällä näemme myös erikoisen ikilehden, Welwitschia mirabilis-kasvin, joka kasvaa vain Namibin autiomaan pohjoisosissa. Sen jälkeen käymme Twyfelfonteinissa, UNESCOn maailmanperintökohteessa, tutustumassa tuhansia vuosia vanhoihin san-kansan kalliopiirroksiin.”

Kävely noille kalliopiirroksille ei huonojalkaisille sovi.

Hieman pitempiä kävelymatkoja oli kahden saksalaisen piiloluolalle toisen maailmansodan ajalta (piileksivät neljä vuotta sota-aikaa paossa) ja pehmeässä hiekassa kävely hiekkadyyneille.

Näille Namibian hiekkamerelle, dyyneille, mentäessä piti osan matkaa kulkea maastoautolla. Dyynien keskellä oli 800 vuotta vanha kivettynyt metsä, joka ei näyttänyt yhtään niin vanhalta.

Muutoin ei pitempiä liikuntaosuuksia juuri ollut eli kaikki varmaan lihoivat matkan aikana ainakin kilon tai pari.

Kävimme Opuwossa Himbojen kylässä jossa naiset ovat yläosattomissa. Himbot eivät peseydy. Tervehtimissanana on ”moro”. Heilläkin oli joillakin kännyköitä.

Ohitimme Kauriin kääntöpiirin mennen tullen.

Maan hygieniataso on mitä ilmeisimmin aika korkea. Paikoitellen mm. Windhoekissa vesijohtovesi on juomakelpoista – ei kuitenkaan Ambomaalla. Kaukomatkoilla yleensä aina joku saa vatsataudin. Täällä kaikki pysyivät terveinä eli vatsatautiin sairastuvuus oli 0% (0/9) kun esim. muinaisella Intia&Nepal kiertomatkalla ja parin vuoden takaisella Bangladeshin kiertomatkalla oli 100% (16/16 ja 6/6).

Yhdellä illallisella alkusalaatti näytti aika vaisulta ja osa jätti sen syömättä epäillen sitä vanhentuneeksi. Osa meistä söimme senkin salaatin ja vielä jälkiruoaksi jäätelön ilman mitään vatsaongelmia meille.

Matkan järjestäjänä oli Koonono matkat, joiden sivuilta löytyy alkuperäinen matkaohjelmia. Tämä matka tehtiin majapaikkavarausongelmien takia päinvastaiseen suuntaan kuin oli suunnitelma.

Maasta jäi yleisvaikutelmaksi siisti, puhdas, ystävällinen ja turvallinen.

Matkakuvia

P.S.  The same in english