Lokakuussa kuukausikokouksemme tarjosi n. 30 jäsenelle kiehtovan matkakertomuksen Tyyneltä valtamereltä.

Harri kolusi viime kesänä yhteensä 3,5 kuukautta kestäneellä matkallaan ison osan Tyynen valtameren saarista. Saarihyppelystä täällä ei kuitenkaan voi oikein puhua, sillä saarten väliset etäisyydet ovat tuhansia kilometrejä ja ainoa käyttökelpoinen kulkuneuvo on käytännössä lentokone. Matkaa ei myöskään pysty tekemään kovin nopealla aikataululla, sillä useimmilla välillä lentoja on vain kerran viikossa.

Harrin reitti oli karkeasti ottaen Frankfurt – Los Angeles – Hawaii – Marshall – Kiribati – Nauru – Marshall (Kwajalein atolli) – Kosrae – Pohnpei – Chuuk – Guam – Northern Mariana – Guam – Palau – Filippiinit – Taiwan – Frankfurt.
Lennot maailman ympäri olivat Star Alliancelta ja lentoja oli yhteensä 27. Helsinki – Frankfurt -väli kannatti ottaa erillisellä lipulla.

Marshall

Elämä on hämmentävän pienimuotoista. Ei mainittavia ”nähtävyyksiä”, eikä oikein mitään tekemistä.

Kiribati

Viikko Kiribatillakin oli matkoillaan yleensä paljon paikasta toiseen liikkuvalla matkaajalle melkein haastava pysähdys. Pientä vaihtelua tarjosi pienkoneella tehty retki ulkosaarille. Kiribatissa matkailija on kyllä ”The Tourist”, jonka kaikki paikalliset tunnistavat. Saariryhmän koon hahmottamiseksi muistutus, että Kiribatin saariryhmä on Atlantin valtameren levyinen!
Matkailu täällä, kuten muillakin Tyynenmeren saarilla maksaa: majoitusvaihtoehtoja on vähän (tai vaan yksi) ja hinnoittelu sen mukaista.

Nauru

Naurulle tarvitaan muuten viisumi – tosin Harrilla ei sellaista ollut. Hän onnistui kuitenkin väittämään Kiribatilta lennolle lähtiessään, että asiasta on sovittu Naurun kanssa ja viisumi odottaa kentällä: ajatteli, että kun lentoja kuitenkin on vain kerran viikossa, niin kyllä hän maahan pääsee (ja niin pääsikin, haki sitten viisumin seuraava arkipäivänä sisäministeriöstä).

Naurun ympäri kulkee 18 km pitkä tie. Saari on totaalisen tylsä, varsinainen ekokatastrofi fosfaattikaivosten jäljiltä. Pienellä saarella on paljon busseja, mutta ei turisteja vaan pakolaisia varten. Majoituksen saaminenkin on haastavaa, sillä australialaiset pakolaisinfran rakentajat täyttävät saaren pari hotellia. Harrin saamien tietojen mukaan pakolaisten olot Naurulla ovat hyvät: asuintilat ovat ilmastoituja ja heidän käytössään on mm. pesukoneet, mutta siitä ei tietystikään mihinkään pääse, että vankilahan tämä pieni saari heille on.

Kwajalein atolli (Marshall)

Kwajalein atolli on sotilastukikohta siinä missä Guamkin. Saarelle tulijat luokitellaan ja heille myönnetään eri tasoiset kulkuluvat ja käytännössä kaikki armeijaan kuulumattomat jatkavat saapumisensa jälkeen matkaa Ebeyen saarelle, joka pienenä saarena onkin asukastiheydeltään ihan maailman huippuluokkaa – ja slummimainen.

Mikronesian liittovaltio

Mikronesian liittovaltiossa matkailu alkoi jo muuttua tavallisemmaksi matkailuksi: Marshall-saaret, Kiribati ja Nauru menevät enemmän sarjaan extreme-matkailu.

Star Alliancen lippu sallii 3 pysähdystä per maa, joten liittovaltion neljästä kohteesta joutuu yhden jättämään pois. Harri jätti pois Yapin, mutta suosittelisi jättämään, jos samoilla ehdoilla matkustaa, pois Chuukin.

Kosraella on jo nähtävääkin: Lelun rauniot vuosisatojen takaa.
Pohnpei on jo panostanut turismiin ja nähtävyyksiäkin löytyy: Nan Madolin rauniot ja kauniita vesiputouksia esimerkiksi.

Chuuk oli aikoinaan Tyynenmeren Gibraltar, joka tarjoaa sukellusta harrastavalla paljon nähtävää, sillä iso osa Japanin laivastosta toisen maailmansodan ajalta on upotettu Chuukin laguuniin. Sukellusta harrastamattoman kannatta valita, siis jos vaan kolme paikkaa saa valita, Yap.

Guam

Guamin kohdalla kannattaa mainita portugalilainen löytöretkeilijä Magalhães, sillä maailmanympäripurjehduksellaan Guam oli ensimmäinen saari Tyynellä valtamerellä, jonka retkikunta löytyi – ja matkaa oli sentään tehty Etelä-Amerikan kärjestä, Magalhãesin salmesta lähtien. Harvassa ovat saaret tällä merellä!

Guam on jo matkailijalle helppo kohde, jonne on lentoja etenkin Aasiasta.

Palau

Palaulla matkailuun on panostettu ja nähtävyydet on tuotteistettu. Täällä oli jopa tarjolla matkamuistoja, mitä muilla saarilla ei näkynyt.

Palaulla Harrille, joka ei edelleenkään ollut kiinnostunut sukeltamisesta, järjestettiin retki Peleliun saarelle. Saarelaiset tarjosivat hänelle autoa vuokralle, mainitsematta, että ei saarella teitä ole 🙂 Lopputuloksena oli maastossa pienellä ei-maastoautolla ajettaessa ensin rengasrikko, sitten vararenkaan rengasrikko ja sitten kyläläisten vihat päälle: ehkä auto oli saaren ainoa!

Palaussa on muuten kunnon hallinto: noin 16 000 asukkaan valtio on jaettu Yhdysvaltojen mallin mukaan 16 osavaltioon, joissa pienimmissä on alle 100 asukasta.

Palaulta on lyhyt lento Filippiineille ja se on siis helposti saavutettavissa.

Filippiinit

Palaun jälkeen Harri vietti vielä kuukauden Filippiineiltä, matkustaen pohjoisesta etelään. Turistien määrä väheni näin tehden koko ajan, levottomaksi luokitellulla Mindanaolla turisteja ei enää käytännössä ollut.

Lopuksi

• Olihan tämäkin osa maailmaa näkemisen arvoinen, mutta hiukan pitkäveteinen matka ihmiselle, joka ei rannalla makaamisesta tai sukeltamisesta välitä.
• Matkailu täällä on kallista, lentoihin kului n. 5000 euroa ja majoitukset ja ruoka on kallista, etenkin ajatellen sitä, että täällä majoitutaan sitten useampi kuukausi.
• Ruoka on (tuonti)riisiä, kookosta (juomaksi) ja kalaa. Ja amerikkalaista olutta.
• Kännykät eivät toimi. Olut tuodaan Amerikasta tai Australiasta (Kiribati)
• Eläimiä ei juuri ole: jonkun albatrossin tai suulan voi nähdä. Aasiaa kohti eläimet (linnut, matelijat ja hyönteiset) lisääntyivät ja Palaulla eläinkanta on jo melko rikasta.
• Pohjoiset saaret käyttävät valuuttana Yhdysvaltain dollaria, eteläiset Australian.
• Englantia osataan hyvin.
• Maa- ja aluepisteitä matkasta kertyi seuraavasti: itsenäisiä valtioita 5, TCC-alueita 10 ja alueita MTP:n ja TBT:n mukaan parikymmentä.

Harrin suositukset näille saarille matkaavalle

Tuloshakuiselle matkailijalle: Pohnpei, lepoloman tarpeessa olevalle: Rotan saari Pohjois-Mariaaneilla, sitkeälle elämysfiilistelijälle: Kiribati.

Muuta lokakuun kuukausikokouksessa

Schildit olivat käyneet Kanadassa ja maabongausmielessä mielenkiintoisella Saint Pierre et Miquelonilla, jossa myös Veikko ja Oili ainakin meistä ovat käyneet.

Antti oli kiertänyt Azerbaidjanin, Georgian ja Armenian Mandalan kanssa, Merja samoihin aikoihin samat maat (ja lisäksi Vuoristo-Karabahin) omatoimisesti. Mandalan matkaa on tarjolla myös ensi vuonna, jos nämä maat kiinnostavat.

Huhtikuulle suunniteltu Turkmenistanin matka ei toteudukaan – Turkmenistan ei ilmeisesti nyt taas haluakaan oikein ottaa vastaan turisteja.
(Tosin vielä tätä kirjoitettaessa yhdistelmämatka Tadzhikistan – Uzbekistan – Turkmenistan on Arial Travelin sivuilla myynnissä.)

Schildit olisivat kevättalvella lähdössä Olympian Bhutanin matkalle, jos maaliskuun ryhmäänkin saadaan riittävästi osallistujia. Helmikuun ryhmä on jo täynnä. Jos Bhutan kiinnostaa, niin harkitse tätä 10-22.3. matkaa!