Syyskuun kuukausikokous

Hotel Arthurin pienempi kabinetti täyttyi tällä kertaa ääriään myöten – Rauli Virtasen tarinat maailmalta kiinnostivat kaikkia.

Terveiset Riosta

Aluksi palasimme vielä Rion tunnelmiin:olihan illan vieraamme vasta kotoutunut olympialaisista Brasiliasta. Urheilusta ei kuitenkaan puhuttu vaan Rion saamasta mediajulkisuudesta. Toimittajat kertoivat vuolaasti kaupungin vaarallisuudesta sillä seurauksella, että urheilijat eivät juuri uskaltaneet liikkua kaupungilla, joten oikea Brasilia ja Rio jäi monelta kokematta. Sama pelottelumentaliteetti oli tosin vallalla jo Etelä-Afrikassa pidetyissä jalkapallokisoissa.

Rauli itse oli Riossa asunut edullisesti Airbnb -asunnossa ja liikkunut ongelmitta kaupungilla niin metrolla kuin takseilla. Rion yhteydessä puhuttiin myös paljon faveloista ja vaikkakin niistä varoitellaan, niin paikallisten mukaan useimpiin niistä voi mennä. Toisaalta kannattaa tietysti miettiä favelaturismia ilmiönä: toimittajana toisten elämän havainnointiin voi olla jonkinlainen oikeutus, jos asiasta kirjoitettavalla jutulla on merkitystä näiden ihmisten elämään, mutta ihan vaan tirkistelemään ei pitäisi mennä. Favela- kuten sotaturismikaan ei ole kovin positiivinen ilmiö.

Brasiliassa matkailualalla toimivat ovatkin kaiken turvattomuuten keskittyneen  olympiajulkisuuden jälkeen huolissaan miten maan matkailu kehittyy tämän jälkeen. Itse olympialaiset olivat brasilialaisille kuitenkin iloinen tapahtuma: byrokratia, korruptio ja ihmisten pakkosiirrot unohdettiin hetkeksi ja kansallistunne nousi kattoon.
Tosin brasilialaisten sivistyneisyys urheilussa vaatisi vielä hiukan kehittymistä: muiden maiden urheilijoille ei sentään pitäisi buuata ja muiden maiden kansallislauluja olisi kaunista kunnioittaa!

Latinalainen Amerikka

Latinalaisella Amerikalla kaiken kaikkiaan on erityinen sija Raulin maailmassa: tänne suuntautuivat monet hänen ensimmäisistä matkoistaan. Nyttemmin rikollisuus on valitettavasti kasvanut Etelä-Amerikan suurkaupungeissa.

Raulin suosikkimaita ovat Bolivia, Peru ja Ecuador. Etenkin Ecuador on hyvä maa vaikka aloittaa Etelä-Amerikkaan tutustuminen, sillä siellä pystyy pienellä alueella näkemään monenlaista mantereen luontoa ja Galapagos-saarillehan pääsee nykyisin helposti lentäen.

Kolumbia on mainettaan parempi, vaikka narco state -maineesta onkin vaikea päästä eroon. Myös Meksikollahan on tällainen maine, mutta turistit ovat silti aina uskaltaneet mennä sinne. Kolumbiassa nyt solmittu aselepo on kyllä historiallinen! Rauli suositteli esimerkiksi Cartagenaa ja Santa Martaa- Bogota ei välttämättä ole elämys.

Venezuela ei koskaan ole ollut hänen suosikkejaan, mutta tosin hän ei ole käynyt Orinocon alueella, eikä Caracas sykähdyttänyt Isla Margaritaa rantaelämästä pitävät ovat kehuneet. Mutta juuri nyt Venezuela kiinnostanee lienee vain uutistoimittajia.

Kuuba

Kuuba,tietysti. Maana nyt paradoksi: sinne turistina menevät toivoisivat maan säilyvän ennallaan, siinä missä ainakin maan nuoret toivonevat sen vihdoin muuttuvan. Ensimmäinen lento Yhdysvalloistakin on nyt jo Kuubaan saapunut ja tulevaisuus sitten näyttää tuleeko maasta uusi Las Vegas vai mihin suuntaan maa kehittyy – ja kenen vallassa, miten Miamin kuubalaiset haluavat asiaan puuttua.

Kuuban tapaisia maitahan maailmassa on muitakin. Eritreaa voisi kutsua Afrikan Kuubaksi, niin suljettu maa se on. Rauli kävi Eritreassa Pekka Haaviston kanssa puhumassa journalismista maassa, joka sijoittuu lehdistönvapaudessa maailman viimeiselle sijalle, vielä Pohjois-Koreankin jälkeen, siinä missä Suomi sijoittuu maailman kärkeen: maailman ensimmäisen ja viimeisen mielenkiintoinen kohtaaminen! Asmara on viehättävä italiaistyylinen kaupunki, mutta maa on yhden miehen (poliisi)valtio.

Burmaa (Myanmaria) taas voisi kutsua Aasian Kuubaksi. Kuten Kuubassakin Burmassa kannattaa vierailla lähiakoina, sillä tämäkin maa on muuttumassa. Ei kovin nopeasti, sillä infran rakentaminen ei onnistu hetkessä, mutta kuitenkin. Mm. viisumin saa nykyisin jo netistä, ei tarvitse enää jonottaa Bangkokin helteissä. Nyt voi myös lentää muuallekin kuin Rangooniin, vaikka Mandalayhin. Paganin alueen temppelit  ovat kyllä jotain. Myanmarissa radikaali buddhalaisuus, joka lietsoo vihaa muslimeja kohtaan on buddhalaisuudelle vieras ilmiö, mutta sitä esiintyy.

Kaikissa maailman maissa

Raulin osalta(kin) idea käydä kaikissa maailman maissa lähti liikkeelle vedosta. Kaikissa maissa käyneen henkilön määritelmän täyttyminen on Raulin osalta vaatinut viime vuosikymmeninä matkoja aina uusiin syntyviin maihin (viimeisimpänä tällä hetkellä Etelä-Sudan), sillä ensimmäistä kertaa tavoite täyttyi silloin kuin YK:n jäsenvaltioita oli vasta n. 170 (nythän niitä on 193).

Ensimmäisellä kerralla viimeisiksi maiksi jäivät Sao Tome ja Principe, sitten Pohjois-Korea ja ihan viimeiseksi Rauli oli säästänyt Bhutanin.
Toimittajan vierailu Pohjois-Koreassa oli tuolloin vielä sen verran harvinaista, että juttuja vierailusta julkaistiin useammassa maailman maassa.
Bhutan on seurannut sivusta Nepalin turismin kehittymistä ja kauhistellut Kathmanduun kerääntyneitä reppumatkailijoita ja valinnut tarkoituksella toisenlaisen tien.. Bhutanissa Rauli (tietysti) kiipesi myös Tiikerinpesään.

Saudi-Arabia kiinnosti jäseniä, sillä turistimatka Saudeihin voisi ehkä taas näyttää mahdolliselta. Rauli on käynyt siellä työn puolesta useamman kerran, myös Jeddassa, jota suositteli, kuten rantoja Jeddan lähellä.

Koko maailman tuntevan omat valinnat

Nyttemmin Raulin vapaa-ajan matkailu liittyy maailmalla olevien perheenjäsenten tapaamiseen ja golfiin. Kaakkois-Aasia, Thaimaa ja Kambodza esimerkiksi, vievät voiton Etelä-Amerikasta, kieltämättä myös siksi, että näissä maissa on kuitenkin vielä turvallista. Myös miellyttävä ilmasto ja hyvä ruoka vaikuttavat asiaan. Thaimaa erityisesti on kuitenkin kehittymässä äärimmäisen huonoon suuntaan ja hintataso on noussut. Perhesyyt vievät myös Filippiineille ja Lähi-Itään.

Lähi-idän nykyinen tilanne on valitettava sikäli, että nyttemmin turismi keskittyy Dubaihin ja suomalaiset saattavat luulla sen edustavan koko aluetta. Pohjois-Syyriaan ei kukaan täysjärkinen länsimainen enää mene,mutta Damaskokseen Rauli voisi kyllä kuvitella nytkin menevänsä. Ja Beirutiin kannattaa mennä!
Afganistaninkaan Raulin mielestä ei nyt kannata mennä.

Afganistanin osalta keskustelimme hetken myös siitä, että levottomuudet maassa sulkevat helposti pienemmät hotellit, jolloin matkailijan turvallisuus heikkenee entisestään, kun he keskittyvät isoihin hotelleihin, joiden houkuttelevuus kohteina samalla kasvaa. (Elämää Kabulissa voi muuten seurata blogista 1001 Kabul, toimittajan huomautus.)

Uusia kirjoja?

Journalismin opetuksen Tampereella jäätyä taakse Rauli palaa työn alla olevaan tietokirjaprojektiinsa merenkulkijoista ja merimiesten luomasta maailmankuvasta menneinä vuosisatoina. Tähän liittyen hän on haastatellut mm. vielä elossa olevia kaphoornareita ja merimiespappeja.

Kustantaja on myös kysellyt Reissukirjalle jatkoa, mutta uuden näkökulman löytäminen aiheeseen lienee melko mahdotonta. Kirja on sitä paitsi ajaton, sillä se ei sisällä yhdenkään ravintolan puhelinnumeroa 🙂

(Kuvat Ecuadorista ja Kuubasta Schildteitä, kuva Pohjois-Koreasta Mäntysaloilta)

Normaalit ”kokousasiat”

Raulin tarinoiden jälkeen ehdimme toki tavalliseen tapaan keskustella klubilaisten matkoista, etenkin tulevista. Menneisiin paneudutaan seuraavissa kokouksissa tarkemmin, esimerkiksi Harrin Tyynen meren saarihyppelyyn (lokakuussa) ja Esan golf-harrastukseen maailmalla, myös Pohjois-Koreassa (marraskuussa).