Beirut ja sen ympäristöä huhti-16

Idea matkasta Libanoniin lähti siitä, että on Lähi-idästä ainut maa jäljellä, johon voi matkustaa ilman erikoisjärjestelyitä.

Lensin TurkishAirilla Istanbulin kautta Beirutiin. Beirutiin laskeutumisen kruunasi näkemäni maisema Beirutin kaupunkiin, joka sijaitsee rannan kulmalla. Pääsin heti näkemään, opaskirjoista tutun maiseman, ’Kalliot’  Joten jos joskus sinne lennät istu A paikalla siltä puolelta on mahdollista nähdä ne.

Maahanasaapumislapun täyttö oli jo koneessa, eikä passin tarkastuksessa kyselty muuta kuin oletko käynyt Israelissa. En ollut voimassa olevalla passilla, joten ei huolta.

Taksi tivaaminen olikin sitten ihan toinen juttu. Otin riskin, majapaikan kautta olisi myös ollut mahdollista saada, mutta jätin käyttämättä. Huono homma. Nämä onkin tosi itsepintaisia hintojen kanssa. Pyysivät n.20$ sanovat monesti usdollaireilla hinnat. Vaikka kaiken voi myös maksaa paikallisella, tulee myös usein halvemmaksi paikallisella maksaa. Maksoin liikaa, hyvä hinta olisi ollut lentokentältä ulos 20$(maksoin 30$ kovan tinkaamisen jälkeen). kentälle taksin tulin 10$, kun hotellista soitti sellaiseen yhtiöön joka tekee sen sillä hinnalla. Kadulta otettuna olisin saanut maksaa 20$.

Liikkuminen julkisilla on haasteellista, kun 4pivän jälkeen lähdin, oli homma jotenkin hallussa. Siellä on vain jokunen bussi linja. Pääasiassa joukkoliikennettä hoitaa taksilinja. Kulkevat tiettyjä linjoja ja hinta määräytyy pituuden perusteella. Mutta täytyy tietää alue minne menee ja huutaa sitä kuskille kun pysähtyy.  Ei ihan onnistunut.

Kävely Beirutissa olikin oikein antoisaa. Mielenkiintoista oli vanhojen ja uusienrakennusten katselu. Paljon oli hylättyjä upeita kivitaloja ornamentteineen. Täällä oli selvä ranskalaisuuden jättämä jälki. Sanottu enne sotia pikku Pariisiksi ja voin uskoa sen. Oli myös paljon rakennuksia selvästi sotien tuhoamia, osa oli jätetty muistomeikiksi sellaisenaan. Kartalta katsoen on usein vaikea ymmärtää uuden kaupungin muotoa. Beirutissa minut yllätti sen korkeus erot, selvästi jonkun kummun päälle oli kaupunki rakentunut. Kaupungin vehreys oli iloinen yllätys. Jopa korkeiden rakennusten parvekkeilla kasvoi puita joka teki entisestään vehreiden kadun varsien maiseman ylempääkin vehreäksi.

Kävelin majapaikasta rannalle, jossa sijaitsivat ’Kalliot’. Mymaps kartta sovellutus toimi hyvin näyttäen  reittiä joka oli n.6km. Joten monen kaupungin osan halki tuli kuljettua. Monelle on ominaista myös eri uskontokuntien edustus tietyllä alueella. Ihan keskusta eli Beirut souks, jossa entisöity hyvin hiljainen kauppakuja alue on

kristittyjen ja sitä ympäröi piikkilanka aita. Poliisi päivystää sinne pääsyä. Autoilua ei lainkaan sallita. Mutta ihmisiä ei mitenkään näytetty tarkastavan. Ensi näkemältä oli jotenkin vaarallisen näköistä moiset poliisi vartioinnit. Niitä näki joka puolella, milloin minkäkin rakennuksen edessä. En pysty muuta sanomaan asiasta kuin että yleensä kristittyjen alueella. Ihan Soukin vierellä hallitsee valtava moskeija Mohammad Al-Amin , jonne en päässyt vieraileman kun oli juuri rukous hetki ja toisella kertaan ei ollut auki. Sitä ympäröi myös monet kirkot. Joten lauantai ilta päivällä, peräjälkeen kuului moskeijan kutsu ja kirkonkellojen kutsu. Oli ihan uusi yhdistynyt ääni maailma minulle.

Kun vihdoin n.parin tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen saavutin näkymän’Kallioille’ oli ilta hämärtymässä. Auringonlaskulla on paikka varmasti upea. Aika oli nytkin käsillä, mutta aurinko oli hävinnyt paksun pilviverhon taakse ennen aikojaan ja nyt valtasi sumu merellä. Oli hauska katsella paikallisten ja turistien valokuvaavan itseään ja toisiaan Kivet takana. Alhaalla Kivien viereen pääsi myös veneilemään.

Toisen päivän ohjelmassa oli sohvasurffauksen kautta saatu ryhmäretkikutsu. Mutta ryhmä oli pienentynyt minuun ja kutsun esittäneeseen naiseen Aishaan. Hän oli saksalainen, lomalla toisessa kotimaassaan. Halusi käyttää lomansa muiden ulkomaalaisten kanssa näyttänen nähtävyyksiä joissa itsekin halusi käydä vieraillullaan. Oli hyvä juttu minulle. Hän puhui arabiaa, joten sekin oli hieno homma.

Byblos oli suunta. Paikallisbussilla n.1h matka kun ei ollut ruuhkaa. Rauniot sijaitsevat hienosti merenrannalla. Kylä oli rakentunut sen ympärille oli mukava. Oli myös tehnyt turismin viihtyvyydelle paljon kaunista. Raunioilla tuli enempi otettua kuvia kevään kukista jotka kukoistivat upeasti pitkin raunio aluetta. Jopa Aisha joka kuitenkin on ollut lukemattomia kertoja maassa eri aikoina, oli innoissaan kaikista kukista, joita siellä nähtiin.

Ruokapaikan valitan, olikin sitten vaikeampi. Melko kallista, eli Suomen hinnoissa, oli moni paikka. Aisha kysyi vanhemmalta mieheltä onko jotain sandwits paikkaa. Sandwits on käärö joka täytetään paikallisilla jutuilla. Oikein hyviä, olin jo eilen maistanut. Vanha mies lähti neuvomaan meille sellaista paikkaa. Oli innoissaan kun Aisha puhui niin hyvää paikallista arabiaa. Hän vei meidät selvästikin sukulais-tai tuttavan pitämään paikkaan. Rock ,vaikutti kalliilta eikä ollenkaan sandwits paikalta. Ei kannata kattoa niin vain päältä, huomattiin pian, että monet söin niitä leipiä ja toiset kunnon aterioita. Menu oli kuvitettu, joten näki mitä tilasi, mutta kokoa ei kerrottu. Salaatti, jonka tilasin, maksoi n.10€, mutta oli valtava ja kaikkea ihanaa sisältävä. Esim. mansikoita jotka maistui ihanilta kesäisiltä. Ei yhtään hullumpi paikka. Jälkiruoka syötiin paikallisella jäätelökioskilla. Olikin hyvää jäätelöä, oli hauska kun sai valita vaikka kaikkia makuja vähäsen, niin pääsi maistelemaan montaa eri makua. Kaktus ja viikuna makuja tuli maisteltua.

Matkalla bussilla takaisin, päätettiinkin pysähtyä Daraoun kylässä. Köysirata vie ylös vuorelle, jossa on Lady of Lebanon patsas.

Hintava juttu, viikolla ma-to halvempi. Itse Patsas oli aika tylsä juttu. Paikalliset uskontokunnista riippumatta kuvasi selffieitä sen kanssa Sen vieressä olevaa kirkko rakennusta olin jo kaukaa ihaillut. Selvästi oli taas jonkun arkkitehdin unelmien täyttymys.Ihan uskomaton kirkko, sen koosta kertokoon että sinne mahtuu 3500 ihmistä. Siellä oli alkamassa jumalanpalvelus, mutta kävelimme valtavan kirkon läpi. Huomasin Aishan läsnä olon tiiviisti huivitettuna aiheuttavan ehkä ihmetystä, ei niinkään kielteisenä. Mutta menimme ripeästi ulos. Kirkon sisätila oli todella vaikuttava koossaan ja valtava ikkuna joka oli länteen päin. Olisi ollut hienoa nähdä paikka, silloin kun aurinko tulee suoraan sisään. Nyt ei ihan ollut se aika. Mutta Lady patsas näkyi hienosti niistä ikkunoista.

Paluu alas oli hidas, ruuhka vaunuihin oli valtava. Alas päästyä ei kauan onneksi tarvinnut odottaa bussia, mutta ruuhka hidasti todella rankasti matkaa Beirutiin. Oli jokunen poliisi tarkastuskin. En tiedä mitä hakevat. Bussi pääsi suoraan ohi.

Kolmannen päivänohjelma oli Baalbek . On hyvin säilynyt roomalaisraunioalue. Olin aluksi suunnitellut sinne valmismatkaa, olisivat käyneet muuallakin. Mutta kun juttelin majapaikassa asiasta. Sanoivat että 90$  hintaan saavat mulle oman kuskin sille matkalle. Päädyin kuitenkin omatoimi matkalle paikallisbussilla. Joistain syystä sain idean taas kävellä rakkulaisilla jaloillani bussiasemalle,n.3km, Tietty näkee paljon, ainakin taloja. Tällä matkalla, joka suuntautui eteläisempään kaupunginosaa, oli selvästi parempi kuntoisia taloja. Oli myös enempi asutun tuntua. En heti aluksi katsonut karttaa kunnolla. Meni turhan sivulle reitistä. Joten enempi kävelyä. Cola-bussi asema löytyi ja sieltä bussi (7000 eli 4.5€) joka täyttyi nopeasti ja matka alkoi. 53km yli vuorten kapuamista. Maisemat ei olleet kovin ihmeelliset, paljon asutusta, jossain vaiheessa alkoi tasainen viljelysalue, jossa näkyi paljon viiniviljelyä.

Bussi jätti minut Baalbekin risteykseen. Sain 1,4€ maksavan taksi kyydin, sellaisten maantierosvoilta näyttävien kundien kyydissä. Mukana oli myös joku paikallinen kundi. Toinen osasi englantia joten jokin verran juttua syntyi. Auto oli tosi vanha jotenkin huojuva. Tällä alueella näkyi todella paljon hyvin ajettuja Mersuja, takseina.

Oli upeata nähdä Baalbekin raunion mahtavat pylväät, korkeimmat maailmassa roomanaikista pylväistä 6kpl seisoi temppelistä vielä pysytyssä. Oppaan olisi saanut mukaan 20$, en halunnut. Mutta opas osasi puhua suomen jonkin verran. Oli ennen sotaa opiskellut sitä, syytä siihen ei kertonut. Olin odottanut eniten tämän paikan näkemistä matkalla. Oli tosi upea niin hyvin säilynyt ja paljon valtavia kivi kaiverruksia. Voi vain ihmetellä miten ne on saatu pystyyn. Ympäröivä maisemakin oli upea, sain ihastelua vuorten lumijuovia. Aurinkokin porotti oikein lämpöisesti ohjaten kuljeskeluani alueella. Hieno paikka! Ehdottomasti suosittelen!

Itse kylä, ei ole mitenkään turismista elävä. Ei löytynyt kunnon ruokapaikka, jokunen matkamuisto koju, muttei selvästikään yhtä elävä paikka kuin eilinen Byblos, ehkä Syyrian sota vaikuttaa. Rajalle ei ole pitkä matka n.20km. Kävin vielä katsomassa rakennus hommista kesken jääneen kivi lohkareen. Siitä näki miten olivat leikanneet kivilohkareita kalliosta. Melko pitkä siirto matka oli itse pääpaikalle. Jatkoin kävelyä kohti paikka johon minut oli jätetty. Matkalla näin Syyrian siirtolaisten asuttaman kylänalueen. Sen tien pätkän reunustavat talot, oli maalattu Syyrian lipuilla ja kuvilla Syyriasta.Myöhemmin näin bussista pressu majoitusta pellonlaidalla. Kävely reitiltä löytyi paikallinen kakku myymälä. Menin ihmettelee herkkuja ja kas mitä näinkään, aikoinaan Syyrian matkalta oli jäänyt yksi herkku mieleen jota en ollut koskaan sen jälkeen nähnyt tarjolla. Nyt pääsin maistaman, oli yhtä hyvää kuin muistin. Vahinko ettei pojat osanneet englantia, että olisin saanut selkoa miten valmistetaan. Kylmää joku taikina ja ehkä jäätelöä sisällä.

Matkalla takaisin Beirutiin, bussi pysäytettiin ja kysyttiin henkkarit, muilta paitsi minulta. Pari miestä joutui ulos ja jouduttiin odottamaan heitä. Sitten yks lapsimatkustaja huusi loputtomasti, miehet olivat kiukkuisia, kun äiti ei saanut hiljaiseksi lastaan. Olin majapaikassa kysellyt yhden monumentin sijaintia, Hope for Peace , noin paikan sain tietää Sanoi ettei sitä ole mahdollista kuvat kun on sotilas alueella. Mutta siitä on ollut paljon kuvia .  Mua onnisti ja näin siitä vilauksen ja sain vilaus kuvankin. Todellakin oli sillan lähellä jota, kuten kaikkia siltoja vartioivat sotilaat

Selvästikin jäi paljon näkemättä Beirutista ja Libanonista. Aisha kehui kovasti Sidan raunioita , ovat etelä osissa maata. Beirutin kaupunginosia jäi näkemättä eikä edes kaikkia herkkuja ehtinyt maistamaan. Vielä viimeisen päivän aamuna halusin tutkia majapaikan lähi ympäristöä Gemmayzeh ja Safi joilla on taitelija maine. Löysin maalatut rappuset ja kivoja liikkeitä.

Iltasin kun olin tullut taksin majapakkaan, olin nähnyt monia baareja ja kartankin mukaan alue oli bilekeskus. Myös majapaikkani oli hyvin suosittu paikallisten keskuudessa.

Voin suositella Beirutia. Minulle oli Istanbulin ja Kairon sekoitus Pariisin mausteilla. Ihmiset mukavia, englannilla pärjää. Halpaa kun etsii paikat, muttei yli Suomen hintojen. Vaikka sotilaat, poliisit ja piikkilanka aidat näkyvät selvästi katukuvassa ei se minusta vaikuttanut uhkaavalta, olivat aina ystävällisiä.