Kuwait,Bahrain,Qatar

8päivän pikamatka Kuwait city+Manama(Bahrain)+Doha(Qatar)+ Dubai
Yhdessä toisen maailmanmatkaajan kanssa lähdimme tälle matkalle. Käytämme myös hyväksi Couchsurffingia eli sohvasurffausta, jos saisi lähemmän kontaktin näihin maihin.
Norwaeigianin lennolla Dubaihin josta samaan menoon kohti Kuwait cityä. Viisumin sai tullessa.Vähän hommia tehden eli ensin valuutan vaihto, merkkejä 3kw edestä automaatista, jotka rajaviranomaiset liittivät paperiin, joka poistuessa maasta jäi passintarkastus pisteeseen. Tämä kaikki ei vielä riittänyt vaan skannasivat etusormen sama homma poistuessa, joten jos ei täsmännyt, en tiedä mitä.
Taksi vei hotelille joka sijainti oli hyvällä paikalla. Näkymä Kuwait Towersille. Huone valtava, mutta ikkunat tosi likaiset, kun otti niiden läpi kuvan, tuli kuvasta retro kuvan näköinen, haalistunut. Opaskirjan mukaan kaikki on kiinni 12-16 välillä joten nukuttiin päiväunet, ennen parempaa tutustumista kaupunkiin. Suunnittelua miten olisi paras kävellä nähtävyyksille. Puhelimeen olin jo ladannut kartan, josta tulikin iso apu suunnistaessa kaupungin nähtävyyksiä.

Suuntasimme ensin kohti rantaa, josta löytyi Souq Sharq ostoskeskus. On upean näköinen rakennus ulkopuolelta. Vanhan rakennustyylin ilmastointi torneja kohosi suojaisan venesataman takana. Parkkipaikka oli katettu paahteelta, jota nyt ei ollut, vaan sopiva 22C tuulen kanssa. Ostoskeskuksessa ei tullut käytyä, mutta sen rannan puoleisella kävely alueella ja varsinkin laiturilla oli kiintoisa kävellä. Auringonlaskun aikaan paljon paikallisia oli myös kävelyllä. Hienoa olinähdä kaupungin valojen syttyminen ja upea auringonlasku.
Kuwait cityn monet rakennukset oli valistu maan lipunkuvioin ja värein. Helmikuu on juhla kuukausi, kuun 25 ja 26 on kansallis-ja vapautus päivät, jolloin isot juhlat. Nyt jo katu kuvassa näkyi vahvasti tuleva. Sief palatsin seiniä valaistiin upein valoin ja muistutuksin tulevasta 55v juhlasta. Basaari alueella jokaisen vaatekaupan edustalla oli Kuwaitin lipun värein koristeltuja vaatteita. Mielikuvitus rajana millaisia vaatteita oli tarjolla. Ihmiset olivat sankoin joukoin kuljeskelemassa basaarin kujilla ilta myöhään. Basaarin aukiolla pääsimme seuraamaan miesjoukon hienoa tanssi ja soitto esitystä. Se televisioitiin kuten muukin tapahtumat aukiolla. Oli hieno päästä seuraamaan juhlan humua.

Kuwaitin valuutta on pientä, eli 1kw on 3€, joten välillä oli vaikeata ymmärtää, mikä hinta on. Varsinkin katu ruokailu on niin halpaa. Samosoja ja falafeleja, hyvän humuksen tai munakoisotahnan kanssa on niin hyvää. Hinta oli aina alle 1Kw. Ruoka puoli hoitui hyvin niillä. Hotellin aamupala oli tosi hyvä paikallisen menuun mukainen, humusta, kasvispainotteista ruokaa ja ihan mieletöntä jogurtti granaattiomena paistosta. Kysyttiin ihan resepti siihen kun ei keksitty miten on valmistettu.
Käveltiin paljon vaikka on selvästi auto kaupunki. Julkinen liikenne on myös ok ja halpa. Tietty minne bussi menee, on arvoitus. Mutta silläkin onnistuttiin menemään ainakin takaisin hotelille ja löydettiin myös rakenteilla oleva, musiikki-kongrssi-taide talo, läheltä Kuwait House of National Memorial Museumia joka ei ollut auki nätti olevan myös remontissa. Sijaitsi mukavasti hienon hiekkarannan vierellä. sen rantaa oli mukava kävellä takaisin kaupunkiin. Arkkitehtonisesti kiinnostava rakennus oli tanskalaisen arkkitehdin Jorn Utzon suunnittelema Kansallinen kokousrakennus. Sitä kuvatessa ajokaistojen välistä, vartiomiehet tulivat huiskutelleen kättä, kieltävällä sävyllä. Hissukseen jatkettiin matkaa, mutta kuvattua saatiin. Mikä lie ollut syy.

Minulle matkoilla on tärkeää saada lähetettyä kortteja. Postitoimisto, joka oli merkitty karttaan, oli remontissa. Toiseen sain käsienheiluttelu suunnan. Ihme kyllä löytyi, mutta oli kiinni. Myöhemmin sain merkkejä sieltä mutta en ehtinyt enää kirjoittamaan kortteja. Postimerkit meinasi jäädä ainoaksi matkamuistoksi Kuwaitista. Kunnes lentokentällä, joka oli ihan toista luokkaa kuin se pieni rakennus minne olimme saapuneet, päädyin ostamaan elämäni ensimmäiset jääkaappimaneetit. Kun muita sopivia matkamuistoja Kuwait nimellä ei löytynyt. Vain yksi yö kaksi melkein kokonaista päivää oli liian vähän Kuwaitissa käynnille.
Lento Bahrainiin oli illalla ja saapuminen samaan aikaan Lontoosta tulleen lennon kanssa. Joten oli ruuhkaa passin tarkastuksessa. Siellä myös selvisi että maahantuloviisumi, jonka saa saapuessa oli kallistunut 22B eli 75 dollaria. Tai sitten oli syy se, että meillä oli kotimajoitus. Rahalla kaikki selviää. Automaatista lisää paikallista valuttaa. Paikallisbussilla, kohti keskustaa, oikein avuliaita miehiä asemalla kertoivat, mikä bussi menee keskustaan. Jostain syystä bussissa tuli olo kokeilla, jos siellä olisi wifi.    Bussi oli todella uuden näköinen, kuulimme että oli vasta viime kevään aloittanut yhtiön eli siellä todellakin toimi netti yhteys 4G, jolla heti päivitettävä, että olen Bahrainissa ja bussissa jossa netti. Keskustan bussiasmalla oli sit otettava taksi. Minulla oli paperille kirjoitettu majapaikan antama osoite. Täällä taksikuskit oli arabivaatteissa olevia miehiä. Ei siis Aasian suunnalta tulevia siirtotyöläisiä, joita oli Kuwaitissa ollut selvästi kaikki. Baharainin kuskien englanninkieli taito ei ollu aina taattu. Yksi yritti kovasti puhua, yhtä kuskiksi muttei suostunut lähtemään, toisen oli lähdettävä. Meillä ei hajuakaan minne me mennään. Luotettava on. Onneksi oli myös puhelin numero, jota tarvittiin kun oltiin melkein perillä. Löytyi! Sohvapaikan mies oli meitä vastassa, kello oli jo yli 22 ja hän lähtee töihin aamulla klo.6. Kertoi pikaisesti meille kaikki tärkeimmät asiat ja jätti meidät siihen. Huone oli hyvä tilava, kahdella sängyllä ja kylpyhuoneella, ihan kuin hotellissa. Kyllä kelpaa, tuntuu että täytys maksaa moisesta. Kaksi kissaakin täydensi kodikkuuden siellä!
Bahrainissa olikin paljon enempi nähtävää kuin Kuwaitissa ja oltiin 3 kokonaista päivää. Aamulla oli majapaikan siivooja tullut hommiin tervehtien meidät iloisena ja vastaillen illalla unohtamiimme kysymyksiin. Kaiken lisäksi pääsimme, hänet hakeneen auton kyydissä isomman tein varteen. Josta busseja kulkee enempi. Hän kertoi bussin päivälipusta, jolla voi sitten ajella bussilla koko päivän 1.50€ hintaan. Olin jo ladannut bussin reittikartan kännyyn ja merkannut meidän Bahrain kodin kännykän mapsiin.
Keskustassa harhailua basaari kujat ei olleet niin kiehtovat kuin odotin ja lounaskin nautittiin melko kalliissa paikassa.
Bussilla ja pienellä kävelyllä löysimme ensin pienen uimarannan jonka jälkeen venesatama ja sitten ison tien risteyksen reunalta Bahrainin kansallismuseon  Olikin upea rakennus kiinnostavalla näytellyllä. Hyvä käydä heti aluksi että ymmärtää kaikkea mitä voi nähdä Bahrainissa. Museo rakennuksen vierellä oli Kansallisteatteri, josta tuli hienoja kuvia upeaan vesielementtiin heijastuen.

Kävely kaupungissa onnistui hyvin ja jopa fillarillakin ajavia näkyi katukuvassa. Autolla olisi monta kuvaa jäänyt ottamatta. Palasimme takasin majapaikkaan osan matkasta bussilla ja sit loppumatka pimeellä taksilla, eli kun seisoimme tien poskessa suunta majapaikka, joku ilman meidän tekemää merkkiä pysähtyi ja tarjosi kyytiä. Mentiin luottavaisin mielin mielin. Kun mulla oli kännyssä majapaikan paikka, pystyin neuvomaan tien. Perille päästiin, maksoi ehkä saman kuin virallisella mittari taksilla, mutta sellaista ei nähty. Ei kuulemma ole alueella, kysyntä on niin pientä.
Pääsimme juttelemaan enempi meidän majapaikan isännän ja emännän kanssa. Mies käy töissä Saudi-Arabian puolella 65km suunta, matkaa joka päivä. On mukavampi asua Bahrainissa. Saudeissa asiat ovat todella huonosti. Majapaikan katolla sijaitsi uima-allas ja kuntosali, ei ehditty testata.
Toisena päivänä isännän vinkistä kävelimme loistokkaiden talojen ohi Kuninkaan kamelitarhalle, Janablya. Se olikin tosi kiinnostava kohde. Kuninkaan kaikki 600 lemmikki kameli asustaa hienolla alueella, monen hoitajan hoivissa. Nähtiin viikon vanha kamelin poikanen emonsa kanssa. Kamelit saavat elää loppuun saakka siellä, n.40v nähtiin monta 30vuotiasta kamelia omassa tarhauksessa. Alueen vierellä oli paljon kasviviljelystä, palmujen varjossa. Tien varrelta löytyi kojuja joissa myytiin sieltä tulleita tuotteita, tosi tuoreena. paljon munakoisoja, tomaatteja, kukkakaaleja ja paikallisia luumuja.

Bussilla suunnattiin etsimään nähtävyyksiä, joita autollakin on vaikea löytää eli A’Ali hautakumpuja, joita on maassa lukematon määrä. Kyseistä aluetta ei nähty, mutta itse kylän keskustasta löytyi talojen keskeltä monta kumpua. Niihin oli ”mahdollista” kiivetä katsomaan millaisia olivat. Kaksi arkun paikkaa näkyi. Tietty olivat tyhjennetty kaikesta muusta. Yhden kummun vieressä oli ravintola joiden työntekijät katselivat meitä ihmeissään. Kokki lähti näyttämään,miten kummulle kiivetään, kun alas tultiin, oli tarjoilija tuonut meille mehut. Kohteliaisuudesta mentiin heidän ravintolaan syömään. Olivat vain työntekijöitä, joku toinen omisti paikan. Ruoka oli hyvää ja palvelu yliystävällistä. Miehet olivat Pakistanista. A’alin kylä oli myös kuuluisa saven valannasta, mutta se selvisi kun bussi ohitti paikan, eikä viitsitty pysähtyä enää. Tärkein, hautakummut oli nähty. Kylässä oli ollut paljon levottomuuksia aikaisemmin, monet seinä kirjoitukset ja kuvat kertoivat siitä. Isa kylän kautta takaisin Manaman keskustaan. Matkalla saimme nähdä paljon koululaisia, koulupuvuissaan. Heillä on omat bussit jotka vie kotiin. Kaupunki bussissa oli yleensä siirtotyöläisiä, joiksi taidetaan sanoa niitäkin, jotka ovat jo asuneet 20v ja perustaneet perheen tänne, kuten oli siivooja majapaikassa.

La Fontain  rakennus oli myös hieno nähdä. Pääsi vanhaan aikaan ja näki hienoja taideteoksia eri tiloissa. Paikassa ei olisi ollut hassumpi nauttia illallista hyvää elävää musiikkia kuunnellen, jollaista siellä oli mahdollista kokea.
Manaman ja Bahrain tärkein nähtävyys on Bahrainin linnoitus. Sinne saavuttiin auringon laskiessa ja todella kovan tuulen tehdessä jopa viileäksi ilman. Matkaopas kehotti saapumaan illalla, kun se valaistaan, on sen arvosta ja olikin. Hyvä kun ehdittiin nähdä myös päivän valossa. Oli hienosti valistu ja linnan sisäosissa oli koloissa taiteilijoiden tekemiä teoksia. On Unescon kohde Valaistus oli upea ja näkymä linnoitukselta kaupungin valoihin hieno. Vähemmällä tuulella olisi ollut vielä nautittavampi. Onneksi oli museo rakennus, jonka lämpöön pääsimme, tutkimaan museon antia. Taas oli aseteltu hienosti kaikki esille ja hyvin selostuksin pääsi tutustumaan menneeseen.

Lähtiessä oli haaveissa, että saatas kyyti keskustaan. Siinä onnistikin ennen kuin ehti ajatella. Nainen joka lähti parkkipaikalta, tarjosi meidät nähtyään kyytiä. Itse oli ollut juoksemassa raunioilla. Käy usein on hyvä paikka lenkkeilyyn. Vei meidät isolle Seefin ostoskeskukselle, tiesi kertoa on Saudien suosima ostospaikka. Ruoka keitaasta löydettiin kelvollista ruokaakin. Taksilla takasin majapaikkaan.
Manaman viimeinen päivä. Puolenpäivän aikaan lähdettiin bussilla kohti kolmatta nähtävyyttä. Suurta moskeijaa  Siellä saatiin nainen opastamaan ja kertomaan islamista ja moskeijasta ja sen historiasta. Tunti vierähti hyvin. Samaan aikaan sinne saaapui risteilyalukselta tullut ryhmä, joten säpinää riitti. Olivat saksalaisia, heille oli omalla kielellä opas. Risteily alus saapuu keskiviikkoisin ja lauantaisin satamaan. Joten ei oltu enää ainoat turistit kaupungissa.

Suuntasimme vielä Muharraq saarelle jolla lentokenttäkin on. Kuvauksellinen paikka, jossa oli pari nähtävää rakennustakin. Minua jopa onnisti postin kanssa ja sain lähetettyä kortit jotka oli kirjoittanut. Oli jopa kyltein ilmoitettu nähtävyydet, joten onnistuttiin niiden ja navin kanssa löytämään upeat rakennukset. Todellakin alue huokui kuvauksellisuutta. Alueella oli paljon vanhaa, kauniita ovia ja rakennuksien yksityiskohtia. Siyadi talo toi mieleen Jemenistä kuvissa näkemäni talot. Talo oli remontissa joten sisältä ei nähty. Shaik Isa Bin Ali House  päästiin ihastelemaan sisältä upeita hiekkakivi koristeluita ikkunoita seinien kaiverruksia. Muharraq Vertical Garden oli ranskalaisen Patric Blancin luomus. Odotin jotain isompaa. Olihan se rehevä vihreä seinämä keskellä vanhaa kaupunkia auto tietä. Memory of the Place Bin Matar House  oli hienosti restauroitu vanha talo, jossa oli myynnissä paikallista musiikkia, joten sain sellaista muistoksi Bahrainista. Muharraqan saarella nähtii paljon lyhyessä ajassa. Vielä nautittiin katu elämän katselusta. Oli selvästi erilaista kuin muualla nähty. Oli monta paikkaa jossa paistoivat ihanaa intialista rieska leipää. Ostettiin pari sellaista ja nautittiin ne ihan vaan välipalana. Yritettiin etsiä ruokapaikkaa, mutta alueella oli enempi ”miesten” kahviloita. Joten syöminen jäi lentokentälle, joka oli huono homma, ei ollut kuin pika ruokaa ja tosi kallista sellaista.

Dohaan, Qatariin saavuttiin myöhään yöllä. Tehtiin heti virhe, kun ajatus oli halvalla, eli bussilla keskustaan. Ei ollut halpaa, kun ei edes keskustaan päädytty vaan City Center ostoskeskukseen. Se oli tosi kaukana meidän sohva paikasta. Joten mentävä toisella bussilla, lähemmäksi. Josta taksi perille ja se maksoi vähemmän kuin bussi lippu. Opittiin kyllä matkaustaan bussillakin ja halvalla. Vaikka taksit oli Qatarissa selvästi halpoja. Ruuhkat olivat tosi pahat, joten millään ei päässyt nopeasti, jos oli pidempi matka.
Majapaikkaan olin saanut ohjeet ja merkannut sen karttaan, joten taksi kuskille pystyin hyvin neuvomaan tien. Oikean talon löytymiseen meni jonkin aikaa. Avain oli jätetty kätevästi ovimaton alle.(kerrostalossa) Sieltä löytyi myös ohjeet missä on vuoteet ja talon säännöt. Emäntä nousee töihin 6 aikaan joten jo nukkumassa kun saavuttiin puolen yön aikaan.

Totesin sohvasurffaus paikkojen olevan tosi hyviä. Täälläkin oli kaksi kissaa. Meidän lisäksi paikassa asusti kaksi pidempi aikaista maksavaa asukasta, omissa huoneissa. Meille oli pedattu itämainen lattialla oleva kulma sohva. Mikäs siinä oli ollessa. Aamulla kun lähdettiin tutkailleen kaupunkia, oli lähellä hyvä Falafel paikka, tosi maukasta ruokaa. Käytiin joka päivä jokin ateria hakemassa.
Tässä kaupungissa olikin vaikea kävellä. Paljon rakennustyömaita jotka estivät kävelyn tai sitten niin isoja teitä ylitettävänä ettei onnistu, joten taksilla ensimmäiseen nähtävyyteen joka oli Islamin taiteen museo Taksin minimi maksu on 10Q eli n.2.5€ joten ei paha ollenkaan.
Islamintaiteen museon on upealla paikalla laatikon näköinen rakennus, mutta sisältä ihan mieletön arkkitehtuuri ja ulkona olevat suihkulähteet ja näkymä Al Dafnan kaupungin osaa, jossa paljon erikoisia pilvenpiirtäjä rakennuksia. Museon näyttely oli hieno ja paljon nähtävää, hyvin selostettu. Iranista oli monet esineet kotoisin.

Suuntasimme rantakatua pitkin Basaari alueelle. Leveän tien ylittäminen olisi ollut haaste, mutta onneksi kännykartta kertoi missä alikulku sijaitsi. Sekin oli koristeltu ja kuvitettu hienoin kuvin ja kristallikruunin. Basaari alue oli selvästi siestalla, monet paikat olivat kiinni. Pikainen katsaus siihen ja sitten bussiasemalle, jossa hankittiin bussi kortit, joilla halvempi mennä. Suuntasimme katsomaan laukkakilpailuja jotka on mainittu opaskirjassa mielenkiintoiseksi kohteeksi. Minä en olisi ikinä mennyt moiseen, mutta kun matkustaa toisen kanssa, voi joutua paikkoihin joissa itse ei käy. Matka kesti kauan, koska ruuhkat olivat tosi pahat. Seisottiin pitkiä aikoja jossain. Lopulta päästiin lähelle, mutta kun ei kartalta oltu nähty portin paikkaa, saatiin kävellä pitkään. Minua ei kovin kiinnostanut kilpailut. Hevoset juoksivat kovaa ja sitten se oli ohi ja 20min tauko ennen seuraavaa lähtöä. Yleisöä oli jonkin verran katsomassa. Aikamme siellä imeteltyä. Oli aika suunnata majapaikkaan, että nähdään paikan emäntä ennen nukkumaan menoa. Oli mukava tavata majapaikan emäntä. Hänen kanssa olisi päässyt kokeilemaan Dragonboat melontaa. Mutta ei jaksettu kiinnostua asiasta seuraavan aamuna olisi ollut lähtö 8 aikaan.
Perjantaipäivä oli meidän viimeinen Doha päivä, mitä nähdä. On myös muslimien pyhäpäivä. Aamu päivällä rukoilevat ja se näkyi katukuvassa. Lähi moskeijan rukoilijat olivat levittäytyneet omien mattojensa kanssa kadulle saakka. Naisia ei näkynyt, rukoilevat yleensä kotona. Naisia näkyi katukuvassa mustiin kaapuihin pukeutuneena jos olivat arabeja. Muut kuten intialaiset pukeutuivat niin kuin koti maassaan. Hauskin tai kiinnostavin oli, kun yleisessä vessassa ollessani, saapui kolme naista mustiin verhoiltuna sisään, saman tien alkoivat riisua kaapujaan, joiden alta paljastui, mitä upeimmat puvut ja naiset. Pesivät itsensä rukousta varten. Muutenkin vaikuttivat olevan melko vapaita. Eikä meitä katsottu mitenkään ihmeesti pukeutumisen vuoksi. Peitimme kehon, muttei aina päätä.
Yksi nähtävyys ylitse muiden Qatarin kansallismuseo  oli vielä rakennusvaiheessa. Jo tulessa lentokentältä olin nähnyt navista, että sijaitsee paikassa jossa rakennetaan jotain ihan uskomatonta rakennelmaa. Aavikonkukka on sen nimi ja todellakin näyttää kukalta kun sen pääsimme näkemään bussista päiväsaikaan. Se olisi hieno nähdä valmiina. Tänä vuonna pitäisi valmistua. Suuntasimme katsomaan Al Dafnan kaupungin osan hienoja korkeita rankennuksia. Samalla käytiin tutustumassa ostoskeskukseen, sillä oli luistelurata. Hyvää ruokaa lounaaksi löytyi. taksin tulessa jouduttiin jonkun kilpailun takia pahaan ruuhkaan ja kävelemään paljon.

Suuntasimme auringon laskettua Basaari alueelle. Paikka on vanha, mutta tehty pohjia myöten uudeksi, vanhaa rakennus tyyliä kunnioitten. Sen kujilla, velloi vapaa päivää, viettäviä paikallisia. Heidän seassa oli, myös yllättävän paljon ”valkoisia” ovatko turisteja vai töissä maassa sitä oli vaikea kertoa. Souqin kujilla oli myynnissä kaikkea mahdollista.      Arabimaat ovat tunnettuja Haukka harrastuksesta. Sieltä löytyi, alue liikkeitä joissa Haukkoja myytiin. Olimme saaneet vinkin hyvästä lahjasta kotiin. Ostaa Haukan ’myssy’, se sopii vaihdekepin päähän. Yhdessä liikkeessä näimme pojan jolla oli haukka kädessä. Ylpeän onnellisena piteli sitä. Jututin hänen isää. Poika on 9v, jo harrastukseen omistautunut. Nyt sai oman Haukan. Isä ei ymmärrä asiasta mitään. Poika on innostunut kavereiden kautta, moiseen harrastukseen. Haukka maksoi n.300€ joten voi vähän verrata koiran tai kissan ottamiseen.

Juutuimme myös yhteen taateli kauppaan. Maistelimme ihania eri tavoin maustettuja taateleita. Uusi tuttavuus oli aniksella maustetut taatelit, sellainen ostettiin. Kaikki taatelit tulevat Saudi-Arabiasta. Souqin kujilla oli myös katukauppiaita, monet myivät omia keitoksiaan isoista kattiloista. Kasvot hunnuttanut nainen maalasi hennalla hienoja kuvioita käsiin 5€ hintaan per käsi. Olikin tosi taitava. Qatarilaista ruokaa ei onnistuttu löytämään, herkullista Egyptiläistä kylläkin.
Viimeinen päivä suuntana Dubai. Qatarin kentältä löytyi posti joten viimeisillä rahoilla ostin merkkejä että sai lähetettyä kortin kotiin.
Mitä voi tehdä Dubaissa 6 tunnissa, vaikka mitä! Olin käynyt 2008 Dubaissa. Hotelli Deirassa josta metrolla lähelle paikkaa josta kävely matka Dubailahden veneylitykseen. Veneellä ylitys on minusta yksi upeimmista kokemuksista Dubaissa. Hinta siitä hienoudesta on mitätön 0,100dirhams.
Toinen kohde oli nähdä Burj Khalifa Ylös ei sinne menty vaan sen vierellä olevaan maailmansuurimpaan ostoskeskukseen Olikin todella suuri ja sai kävellä pitkän matkaa metrolta. Oikein kansain vaellus sinne. Navigaattorikin oli tarpeen, että löydettiin suuri Akvaario jossa uiskenteli rauskut ja hait muiden värikkäiden kalojen kanssa. Kahden kerroksen kokoinen lasiseinä. Mahdollista on myös jopa sukeltaa siellä. Tai helpommin kävellä putkessa josta näkee paremmin.
Minusta upeinta oli näkymä Burj Khalifaan lammen reunalta upeiden värivalo kuvioiden välkkyessä sen seinämiä. Sen loputtua, lammen suihkulähteet alkoivat ”tanssia” musiikin tahdissa. Dubaifountain nimellä youtubesta löytyy mitä uskomattomimpia videoita lukuisista ’näytöksistä. Me nähtii kahden kappaleen verran vesi showta. Kappaleita on n.35 joita siellä soitetaan ja tanssitetaan suihku lähdettä! Ihan mieletön on! Hiemo päätös matkalle.