Syyriassa on käyty sisällissotaa jo neljä ja puoli vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Ihmisten inhimilliset kärsimykset ovat välittyneet median kautta meidänkin olohuoneisiimme. Lisää konkreettisuutta ne ovat saaneet, kun valtavat joukot pakenevat sotaa ja väkivaltaa Eurooppaan. Monissa läntisen ja pohjoisen Euroopan maissa onkin herännyt ennennäkemätön auttamishalu ihmisten hädän lievittämiseksi.
Ihmisten hädän lisäksi myös Syyrian mittavat kulttuuriaarteet ovat kärsineet pahoin sekä sodan seurauksena että jouduttuaan tahallisen tuhoamisen kohteeksi, mikä sekin on YK:n mukaan sotarikos.
Kun terroristijärjestö Isis viime keväänä valtasi Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan Palmyran keidaskaupungin, pelättiin sen joutuvan tuhotuksi. Nyt syyskesällä nämä pelot näyttävät toteutuneen.
Syyriassa on kuusi Unescon maailmanperintölistalle kuuluvaa kohdetta, joista (ainakin nyt) tunnetuin on juuri Palmyra. Satelliittikuvat alueelta kertovat, ettei sieltä enää voi saada yllä olevan kuvan kaltaista panoraamaa.
Isisin vallattua Palmyran kirjoitin blogijutun Syyrian maailmanperintökohteilla, jossa kerroin omista kokemuksistani siellä toistakymmentä vuotta sitten.
(Teksti: Sakari Niemi)