Pala Kiinaan 16 päivässä ja pari Hong Kongissa.

Oli minun kolmas kerta Kiinassa. Ekan kerran saavuin junalla Siperian halki Pekingiin 1995, toisella kertaa laivalla Koreasta Qingdaoon 2005. Nyt lensin Milanon kautta Air Chinalla Pekingiin. Matkan aikana väkisinkin vertailin nyt ja ennen aikaa.

On hieno nähdä, kun joku maa voi mennä todella eteenpäin ja oppia olemaan kohtelias. Kohteliaisuus oli asia, mikä korostui monessa asiassa matkani aikana.      Vessat oli toinen asia, jotka olivat siistejä ja toimivia kaikkialla missä kuljin ja usein oli myös wc paperia. Siisteys yleensäkin oli selvästi parantunut. Ihmisten into yrittää puhua, edes vähän englantia, oli hieno juttu. Monesti halusivat kysymättä auttaa ja palvelivat kuin parempaakin ihmistä. Usein opiskelija tytöt tulivat kyselemään osaamallaan englannilla mistä olen.
Onneksi olin kännyyn ottanut kuvia omasta elämästä. Niiden avulla valaisin vähän maailmaani. Kiinan sana kirja kännykässä oli myös hyvä apu. Myös kiinalaisten kännykän käyttö oli huippua, hyvin kääntyi tekstit kun haluttiin jotain ymmärtää.
Kiinalaisille toi selvästi ihmetystä miten matkustan yksi. Heitä oli vähintään kolme matkalla, mutta tapasin pari englantia paremmin osaavan kiinalaisen naispuolisen matkustamassa yksin. He olivat innoissaan kuullessaan, että joku toinenkin on yksin matkassa. Saa tehdä mitä haluaa, oli heidän motto.
Puheeseen miten paljon on poikia, en huomannut katu kuvassa mitään eroa, että miehiä olisi ollut liikkeellä enempi. Yhdessä hostellissa tuli suhde esille. Oli kymmenen vuodepaikkaa 7 kiinalaiskundia ja yks tyttö ja minä.
Kulkemiseen käytin junaa, mutta koulun lomien takia oli vaikeuksia saada lippuja. Luotijuniin sai vielä jotenkin lippuja, niille pätkille millä matkasin.
Pekingin nähtävyydet olin aikoinaan nähnyt, mutta 20 vuodessa unohtaa, kuinka valtava Pekingin todella on. Etäisyydet kartalla näyttää oklta, mutta kun jalkautuu, saa huomata joutuvansa joka kerta kävelemään kilometrin tai enempi.
Vaikka, olin nähnyt kaikki tärkeät historialliset paikat aikaisemmin. Löysin itseni kuitenkin ihmettelemässä Kielletyn kaupungin rakennuksia ja kokoa. Nyt oli myös kiinalaisia matkailijoita huomattava määrä. Johtuu osittain lasten lomasta, joka on nyt elokuussa. Kyllä paikka toisellakin kertaa teki hyvän vaikutuksen. Kävin myös Kesäpalatsissa, josta viime kerrasta oli jäänyt tosi hieno muisto. Nyt monien kiinalaisten kanssa savusumun peittämän taivaan ja järven vaikutus ei ilahduttanut minua.
Vierailu Taivaan temppelillä aamulla 7 jälkeen, muistutti siitä kiinalaisen kulttuurin hienoimmasta puolesta, mitä kaipaan. Aamu voimistelua puistossa, kun lähenin puiston porttia, ihmisiä meni kuin muurahaisia sitä kohti. Suurten puiden varjossa on hieno   harrastaan liikuntaa. Heti aluksi näin, Tai Chi harjoittajia. Selvästi jokaisella on omat ryhmät. Tanssimista tai erilaisia viuhka/huivi tansseja. Kalligrafin piirtämistä, vedellä ja isolla pensselillä, asvalttiin. Jota toiset voivat ihastella hetken hienoa tekstiä, ennen sen kuivumista. Erikoisin ryhmä oli kokoontunut alueen ruusutarhaan. Ruusujen upeasti kukkiessa, sekaan oli soluttautunut väkeä runsaasti. Yksi huusi jotain ja kuorossa toistivat sitä ja heiluttivat käsiään, selvästi eri äännähdyksiä piti eri volyymillä saada aikaan. Uutuuskin löytyi. Maila jossa kangas löysällä ja softapallon tapainen pallo, jota pidettiin mailalla välillä heitellen ylös ja ottaen kiinni, samalla myös tehden kaikenlaisia tanssillisia liikkeitä. Näytti vaikealta. Uutuutena oli myös monet vanhukset jotka oli pyörätuoleilla saapunut puistoon katselemaan maailman menoa.
Taivaantemppeli ja muut näyttävät rakennukset tuli kateltua samalla. Jotenkin minuun teki enempi vaikutuksen aamuvoimistelijat.
Pekingissä minulle riitti nämä kolme nähtävyyttä. Tapasin myös kiinalaisnaisen, jonka olin löytänyt sohvasurffaus sivuston kautta. Hänen tapaamisensa avasi vielä lisää tämän hetken Kiinaa. Hän oli jo matkustanut Euroopassa, joten ymmärsi minua paremmin. Hänet vein syömään, 20v takaa mieleeni jääneeseen kasvisravintolaan, jossa panostetaan ruuan näköön. Hassua on, että ne yritetään saada näyttämään lihalta tai kalalta. Ruoka on paikassa tosi hyvää, Gong De Lin Vegetarian Restaurant.
Pekingistä luotijunalla Tianjiniin Siellä vietin vain 6tuntia katsellen pika katsauksen kaupunkiin. Paljon korkeita taloja. Joki mutkittelee halki kaupungin ja se tuo kivan vaikutelman keskustaan lukuisine koristeltuine siltoineen. Pari päivää käyntini jälkeen sain seurata uutislähetyksistä surullisia kuvia. Tiamen satama alueen ilotulite varaston räjähdyksestä. Se teki valtavaa tuhoa.
  Nanjingiin luotijunalla Tianjinista 4h. Olin itse suunnitellut kulkevani matkan yöjunalla jolla olisi kestänyt 12h. Mutta siihen ei saanut paikkoja. Nanjingiin saavuin myöhään illalla. Paikalliset oli hyvin avuliaita ja löysin majapaikan helposti. Nanjing on pieneltä tuntuva kaupunki, kaunis kanaalien halkoma. Oli helppo kävellä ja metrolla pääsi kätevästi joka paikkaan, pidin kaupungista. Kävin temppelillä ja kaupunki muurilla. Tapasin parikin opiskelija tyttöä jotka kertoivat kaupungista mielenkiintoisia asioita. En ollut lukenut mistään Nanjingissa vaikuttaneista Geishoista. Yhden tytön opastuksella, kävin kuuluisan Geishan talossa tehdyssä museossa. Rankka vesi sade esti minut menemästä läheiselle Purppuravuorelle. Sen sijaan vierailin hienossa puutarhassa, jossa oivalsin kiinalaisten puutarhojen nerokkuuden. Niitä voi ihailla sateellakin kastumatta. Niihin on rakennettu paljon katettuja kulkureittejä, joissa penkkejä, joista ihailla lammikkoon piirtyviä vesipisaroita. Tietty kuumalla auringon paahteella katos suojaa kuumuudelta.
Vierailin myös Nanjingin verilöylyn muistopaikalla. Oli vaikuttava alue, tuhansien kiinalaisten kanssa vaeltaa paikan läpi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nanjingin_veril%C3%B6yly
Nanjingista junalla Hangzhouhun. Olin lukenut kirjan, Kadotetut kasvot / Heli Järvenpää, joka ei kovin kehunut kaupunkia. Minä ihastuin Hangzhouhun. Majapaikka oli järven lähellä. Aamuvoimistelijat täyttivät rannan alueet aamulla ja päivällä niillä vaelsi sakoin joukoin kiinalaisia turisteja. Onhan järvi jopa Unescon perintökohdelistalla. Minä vuokrasin fillarin ja poljin 15km järven ympäri. Reitistä teki hienon se, että kuumallakin ilmalla suuret puut varjostaa polkijaa. Fillari oli suosittu liikkumismuoto turisteilla, joten hyvät kulkureitit. En vieraillut yhdelläkään temppelillä tai muulla nähtävyydellä. Nautin niin fillaroinnista, en kaivannut muuta.
Hangzhousta bussilla Huangshaniin tai Tunxi nimiseen paikkaan jossa mukava YH majapaikkana. Huangshan on vuorialue, jota maalaustaiteessa ja runoudessa on kuvattu paljon. Kiinan yksi tärkein nähtävyys. Tunxi on sen läheisyydessä oleva kaupunki, jossa on pieni parin kadun pätkän, kokoinen vanha kaupunki, jossa sijaitsevaan hostelliin majoituin kolmen +yksi yö, koska seuraavaan kohteeseen en saanut haluamalleni päivälle junalippua.
Vanhankaupungin katujen varsilla myytiin paikallisia perinne tuotteita. Tarjolla oli teetä, pieniä suolaisia kakkusia, jossa jotain tummaa suolasta täytettä, hapatettuja kasviksia, kiinalaisia perinne huonekaluja ja ravintoloita. Nämä liikkeet vuoronperään täyttivät kadun reunat, joilla vaelsi iltaisin valtava määrä ihmisiä.
Vierailin Xidi ja Hongcun kylissä, reilun tunnin bussimatkan päässä. Molemmat ovat Unescon perintökohteita. Niissä tuli hyvin vanhan ajan tuntu, valkoisiksi kalkittujen talojen ympäröimiä kivikatuja kävellessä ja nähdessä asukkaiden päivittäsi toimia.
Huangshanin vuorella vierailu oli sitten todella uusi kokemus. Majapaikan nainen oli ollut sitä mieltä, että olisi pitänyt viettää siellä yksi yö. Minä en ennakkoon ollut osannut päättää asiaa, joten en ollut varannut sieltä paikkaa. Ihmettelin miksi olisi ollut niin tärkeä. Ymmärsin että kävelyreitit pystyy päivässä kulkemaan hyviltä osin ja näkemään hienoja maisemia, jos sää sallii. Suuntasin avoin mielin aamulla klo.6 tuli pikkubussi joka vei ryhmän turisteja sinne.  Maisemat matkalla oli jo ihan kivat ja tie oli ihan uusi ja nopea tunnissa perillä. Kuski osoitti minne pitää mennä. Silloin aloin pikku hiljaa ymmärtää miksi olisi hyvä yöpyä. Olin menossa parin länsi turistin ja 10 tuhannen päivä-ryhmä-matkalaiskiinalaisen kanssa sinne. Massa, joka jo jonotti, oli valtava. Jono alkoi massana, mitä lähemmäksi päästiin, ensin aluksi busseja, jotka vievät meidät ylös vuoren juurelle, kapeammaksi jonot muodostui. Nyt ymmärsin karsina aitojen olemassa olon monessa Kiinassa olleessa nähtävyydessä. Ihmiset kulkivat tosi rauhallisesti kohti määränpäätä. Busseja tuli koko ajan hakien ihmisiä kyytiin, suhasivat n.15min pätkän mutkaista tietä ylös. Ihan järkevää, ettei ole tehneet isoja parkkipaikkoja busseille, mutkaisen vuoristo tien päähän. Siellä ostamaan puisto lippu joka on minun mielestä kallis 230y eli n.33€. Mahdollista on kävellä ylös tai mennä vuoristohissillä. Mä maksan mielelläni 80y siitä, että pääsen ylös hissillä. Kun näin jonon, jo busseihin oli ollut jono, nyt hissiin, johon yhteen gondoliin mahtuu 8 ihmistä, oli ihan järjetön. Ei auttanut muu kuin mennä jonon päähän. Kiinalaisten kanssa jonottamista, ei muukaan auta. Jos ei aikaisemmin, niin nyt alkoi valjeta tämän homman ihan järjettömyys. Olisi kannattanut olla yötä ja lähteä iltapäivällä vasta ylös ja tulla aamulla takasin. Hyvä kun tällä meiningillä ehtii ylös, saa kääntyä heti takasin. Gondolin kyydissä istuessa, mahtavia maisemia katsellessa unohtui 4 tunnin jonotus. Maisemat olivat ihan mielettömän hienot, sumusta huolimatta sen minkä näki. Kävely hyviä portaita pitkin sujui hienosti. Pääsin näkemäänkin, joitain tosi upeita maisemia. Sitten alkoi sataa vettä. Polut ruuhkautuivat sen verran, että suuntasin takasin. Parin tunnin seikkailu vuorilla riitti, koska tiesin, että nämä kaikki muutkin suuntaa kohta alas ja saan taas jonottaan. Alas menoa hissillä jouduin jonottamaan myös, mutta mitään vastaavaa aamuiseen se ei ollut. Mietin onko tämä aina tällaista, vai sattuiko nyt olemaan joku erikoinen päivä. Sääkään ei ollut mikään hyvä. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Xiamen ja sen lähi ympäristö oli sitten minun viimeinen kohde Kiinassa. Sinne menin Huanganshannan asemalta luotijunalla. Taas näin kuinka luotijuna asemat on rakennettu jonnekin kauaksi kaupungeista, niin oli tämäkin. Mahtava lentokenttä rakennusta muistuttava rakennus keskellä ei mitään. Mutta ihmisiä sinnekin oli löytänyt tiensä muurahaisten tavoin. Sinne pääsin kätevästi kaupunki bussilla, joka maksoi 2y vaikka matka kesti n.30min.
Xiamen jossa MTR bussilla keskustaan lähelle majapaikkaa. Nyt olisin mielellään ottanut taksin, mutta täällä niitä ei oteta niin vaan. Uusi ilmiö oli tavalliset autoilijat jotka tarjoaa kyytiä. No en uskaltanut mennä sellaisen kyytiin. Lopulta oli uskallettava ja se toimikin hienosti kyydissä oli myös nainen joka jäi matkalla pois. Kundi osasi homman ja vei perille, tietty pyysi jotain ihan älytöntä sumaa maksoi siitä puolet joka oli 2,5€.
Miksi olin päättynyt Xiamenin, oli päästä vierailemaan ja yöpymään Tulou talossa http://whc.unesco.org/en/list/1113/. Ympyrän muotoinen kolmikerroksinen talo, jollaisissa yhden heimon ihmiset asuvat tällä alueella. Minulla kävi tuuri ja tapasin chileläisen Kiinassa opiskelevan pariskunnan jotka oli menossa alueelle. He auttoivat hankkimaan bussi lipun. Niin minä suuntasin Tianluokengin kylään https://en.wikipedia.org/wiki/Tianluokeng_Tulou_cluster, josta sain mukavan huoneen yhdeksi yöksi 60y. Tutustuin muihin taloihin, kaikki olivat oma erilainen rakennus, erikokoisia ja yks neliön mallinen puurakennus. Ovat kyllä tosi ihmeellisiä rakennelmia ja mistä ihmeestä se muoto ja kolme kerrosta. Muita isoneniä ei ollut kylässä. Kiinalaisia turisteja parveili ympäriinsä. Sain seurakseni nuoren vähän englantia puhuvan tytön. Oli mukava jutella hänen kanssa. Hänen molemmat vanhemmat olivat syntyneet tällaisessa talossa. Elinkeinon tuo turistit jotka haluavat syödä. Niin minäkin pääsin nauttimaan aterian heidän kanssa ja maksoin tosi hyvästä ruuasta 30y=5€.
Lähi alueella olisi ollut vastaavia kylä yhteisöjä katseltavaksi. Nyt tuli kielimuuri vastaan enkä saanut vastausta olisiko ollut mahdollista mennä paikallisbussilla. Joten suuntasin takaisin Xiameniin seuraavana aamuna.
  Xiamen ei ollut ollenkaan hassumpi kaupunki, suuri mutta toimiva liikenne ja hienot pitkät hiekkarannat. Lähellä on saari Gulang Yu, jossa ei ole autoja, vanhoja kauniita rakennuksia ja paljon paikallisia turisteja viettämässä aikaa. Parasta oli kun sattumalta löysin kissa kahvilan, vasta vuoden toiminut paikka. Oikein mukava 18 kissaa ja 3 pentua jotka oli eristetty lasikaappiin.

            Junailu Kiinassa jatkuin Hong Kongiin, joka oli minun 4kerta siellä.                          Eli 1985,-95,2005 ja nyt -15.
Majapaikaksi oli valinnut parivuotta vanhan hostelin, jota on kehuttava. En ole koskaan ollut niin hyvässä Yhostelissa. Kaikkea mahdollista tilaa, tosi siistissä ympäristössä. Talolla on historia, on ollut paikallisten ihmisten asuttama aikaisemmin. https://www.youtube.com/watch?v=y-Pw1xr_vHUaa
Hong Kongissa tapsin jälleen kirjekaverini. Hänen veli oli ottanut rokulipäivän ja kyyditsi minua ympäri nähtävyyksiä. Pääsin näkemään 30v sitten näkemäni paikkoja. Myös uusia ,Gold coastin, näin apinoita luonnonsuojelu alueella, kipusin 10000 Budhan tempelille. Söin Ikeassa hodarin ja jäätelön ja lopuksi tapasin enempi Vickyn sukua, joiden kanssa ravintolaan syömään.

Hong Kongin kuuluisat iltavalot kello 20 kävin katsomassa. Myös Hong Kongista löytyi kissa kahvila, joka on siellä ollut jo vuodesta 2000. Oli ensi vierailu minulle. Vaikka, paikka sijaitsi kolmannessa kerroksessa hämärässä rappukäytävässä. Oli se tupaten täynnä kissa faneja. Hauskoja kissoja tuli taas nähtyä näinkin.  https://www.facebook.com/…/Ah-Meow-Cafe
Yksin matkustaessa, varsinkin kiinalaisen kulttuurin kuuluvassa ruokailu tavassa, joukolla syödään montaa lajia, on haaste. Onneksi löysin, monia kiinalaisia pika ruokaloita, joissa oli vähän kuin seisovasta pöydästä, antoivat pikku annoksen, joka maksoi myös pikkuisen, sai valita mitä halusi. Ruoka oli aina hyvää ja halpaa. Jos sellaista ei löytynyt, niin onnella menin johonkin ja yritin saada kelvollista syötävää. Nanjingissa menin tapaamani tytön kanssa syömään paikalliseen. Hän halusi maistaa jotain veriklöntti keittoa. Minä otin jotain toista, jossa onneksi oli myös nuudeleita, mitä pystyi syömään, muut oli liian, ei minun makuun.
Pää osin ruoka oli hyvää. Majapaikat loistavia. Liikkuminen kaupungeissa metrolla tai busseilla tosi halpaa.