Unohtumattomia hetkiä maailmalla (Annika)

Thaimaa (kesä 2014)

Olin viime kesänä yksikseni kiertelemässä Thaimaata. Ennen matkaa olin tietenkin googlaillut, mihin kaikkialle haluaisin mennä, ja silmiini osui kelluvia bungaloweja Khao Sokin kansallispuistossa. Kun aloin selvittää, miten sinne pääsisi, löysin pienen matkatoimiston, jolta saisin kaiken tarvittavan. Tarvitsisin oman veneen ja kuskin, koska haluamaani paikkaan ei pääse maitse.

Ennen lähtöä minulle sanottiin toimistolla, että jos haluan alkoholia, se on ostettava lähtiessä kylältä, koska kelluvasta hotellista sitä ei saisi. Emmin, lieneekö tuolle tarvetta, mutta ostin pullon viiniä. Kun olin päivän veneillyt järvellä, ihaillut maisemia, katsellut komeita kallioita, tullut välillä sadekuuron kastelemaksi, oli ihan mieletön tunne istua oman bungalowin terassilla täydessä hiljaisuudessa ja illan pimetessä juoda lasillinen viiniä. Olin kaukana kaikesta. Puhelimessakaan ei ollut verkkoa. Niin vapaaksi en muista itseäni useinkaan tunteneeni.

Georgia (kesä 2012)

Kesällä 2012 olimme mieheni kanssa Kaukasuksen kierroksella ja vuokrasimme auton Georgiassa. Olimme ajelleet Tbilisistä David Garejaan, kiivenneet vuorelle katsomaan luostaria ja mielettömiä vanhoja kalliomaalauksia ja vihdoin löytäneet poliisisaattueessa hikisinä ja väsyneinä hotellimme Telavin kaupungista.

Hotellimuodollisuuksia odotellessamme kurkkasin vain sisään yhdestä ovesta, joka näytti olevan ravintola. Vetäydyin äkkiä nolona ovelta, koska siellä olikin sisällä seurue syömässä. En ehtinyt olla riittävän nopea, kun seurueesta joku jo huikkasi meidät sisään. Pöytäseurue oli georgialaisia sydänlääkäreitä, jotka työskentelevät yksityisessä ambulanssiyrityksessä, ja firman muuta henkilökuntaa.

Meidät istutettiin pöytään, eteen alettiin tuoda ruokaa, viinilasia täytettiin sitä mukaa, kun siitä ehti hörpyn ottaa. Meidät otettiin heidän vieraakseen, kuin olisimme kuluneet porukkaan. Monta tuntia nostimme maljoja ja nauroimme heidän kanssaan. Georgialaisiin rituaaleihin kuului myös, että jokainen juo vuorollaan kananmunan kuoresta Pohjanmaan kautta yhden hörpyllisen viiniä. Munankuori symboloi lapsia ja lapsuutta, kaiken alkua.

Algeria (kevät 2013)

Algerian pääkaupungin Algerin vanhin osa on Casbah, vanha kaupunki. Sen sanottiin olleen pari kymmentä vuotta sitten yksi maailman vaarallisimmista paikoista eikä sinne nykyäänkään kehoteta menemään ilman opasta. Saimme mielettömän hyvän oppaan. Hänelle avoin ovi tarkoitti, että siitä sopii mennä sisälle. Kävimme ihmisten kodeissa, noin vain, kutsumatta.

Opas kierrätti meitä tunteja ympäri aluetta. Koko Algerin kaupunki on rakennettu rinteeseen, ja sen edes takaisin, ylös ja alas kulkeminen alkoi tuntua jaloissa ja takamuksessa. Mutta mieleenkään ei tullut valittaa, ettei mikään jäisi näkemättä.

Yksi avoinna ollut ovi on jäänyt mieleeni ja pysyy siellä varmaan ikuisesti. En vieläkään tiedä tarkalleen, mikä paikka oli, mutta minusta tuntuu, että pääsimme johonkin todella pyhään. Oven takana oli vain naisia. He istuivat lattialla paksuilla matoilla. Osa keskusteli hiljaa, osa luki Koraania. Muistan kauniit kasvot, jotka katsoivat suoraan minuun ja hymyilivät. Silloin tiesin, etten ainakaan läsnäolollani loukannut ketään.

Kun olimme jo lähdössä, menimme vielä viereiseen tilaan, jossa oli ryhmä naisia kerääntyneenä maahan hiekkaan upotettujen kynttilöiden ympärille. Yhtäkkiä heistä tuli ääni, jota en osaa kuvailla. Se oli sekoitus kirkumista, laulua ja ujellusta ja ties mitä. Pienessä, matalassa tilassa ääni oli vaikuttava, mutta jotenkin niin intiimi, että poistuimme vähin äänin. Tuota ääntä en osaa enää kuvailla, mutta tunnelma jäi lähtemättömästi mieleen.

Haastan seuraavaksi Mirvan kirjoittamaan omista unohtumattomista kokemuksistaan.