Tuskaisia koneenvaihtoja Miamissa

Miamin lentokenttä
(Kuva Miamin lentokentältä joulukuussa 2012 by Lasse Schildt)

Teimme tammi-maaliskuussa 1,5 kuukauden pituisen kiertomatkan Meksikoon, Väli-Amerikkaan ja Pienille Antilleille. Pahaksi onneksi meille valikoitui Miami koneenvaihtopaikaksi – ja peräti kolmeen otteeseen.

Miami on koneen vaihtoon huono kenttä ensinnäkin siksi, että jos on menossa jatkolennolla muualle kuin USA:han, joutuu ylimääräisenä hankkimaan Estan (sähköisen maahantuloluvan, voimassa 2 vuotta) ja sen hinta on 12,34 € henkilöltä. Meidän Estamme olivat vanhentuneet eikä matkaa varatessa mieleen tullut, että se tarvitaan myös konetta vaihdettaessa. Siis jo Helsingin lentoasemalla ilmoitettiin, ettei ole mitään asiaa koneeseen ilman Estaa. Onneksi olimme saapuneet ajoissa kentälle, mukana oli tabletti ja kentällä toimiva wifi, joten Estat saatiin.

Ensimmäinen lentomme oli Helsinki-Miami-Mexico City. Menettely Miamin kentällä on sellainen, että kaikkien on pakko tulla koneesta passintarkastukseen. USA:n kansalaisilla on oma jononsa, jossa on sähköinen passintarkastus ja se lienee nopeampi. Kaikki muut joutuvat visitors -jonoon valtavaan halliin, jossa jono on joko pitkä tai erittäin pitkä. Kaikista otetaan kuva ja sormenjäljet, joten jono etenee hitaasti eli 1-2 tuntia tähän. Mukana olevassa tulliselvityskaavakkeessa tulee USA:han jäätäessä olla joku (vaikka keksitty) hotellin nimi, muutoin voi tulla vaikeuksia. Sen jälkeen haetaan laukut hihnan vierestä ja mennään uuteen pitkään jonoon tulliselvitykseen. Tähän meillä meni n. tunti. Sen jälkeen voi viedä laukkunsa ruumaan toimitettavaksi ja alkaa etsiskellä lähtöporttiaan, jonne sinnekin voi olla pitkä matka junineen kaikkineen. Menettely on sama vaikka jatkokohde olisi USA:ssa.

Toinen lentomme oli Costa Rican San Jose-Miami-St. Maarten ja se oli kaikkein helpoin siksi, että kumpikin lento oli American Airlinesin eli matkalaukut menivät suoraan. Passintarkastukseen piti kuitenkin mennä. Matkatavarajonosta vältyimme menemällä jollekin diplomaattiluukulle, koska muuta uloskäyntiä ei löytynyt. Ihmettelivät siellä, että miten voi tavarat mennä suoraan, mutta läpi päästiin. Kolmas kertamme kentällä St. Lucia-Miami-Lontoo oli kaikkein pahin. Jonot olivat ennätyspitkät ja tilanne kentällä kaoottinen. Ihmiset itkivät, myöhästyivät lennoiltaan ja lapsia raahattiin käsistä käytävillä juosten. Palvelu oli ynseää ja käskyttävää. Kuvat ja sormenjäljet otettiin nyt kolmatta kertaa runsaan kuukauden sisällä ja tällä kertaa päädyimme vielä epäilyttävien ihmisten ryhmään ja erityistarkastukseen. Syynä siihen meidän osaltamme ilmiselvästi olivat Iranin viisumit passissa. Jonossa ei ollut kuin viitisentoista ihmistä, mutta sehän ei (tarkoituksellisesti?) edennyt lainkaan. Siinä sitten vierähti vielä yksi tunti.

En siis voi suositella koneen vaihtoa Miamissa kuin siinä tapauksessa, että muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ole. Ongelma on lisäksi se, ettei läpimenoaikaa pysty ennustamaan. Itse tästä viisastuneena varaisin sinne vaihtoaikaa 4-5 tuntia, jos vielä joskus sinne joudumme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s