Pinnan haku Huippuvuorilta 19-23.1.2015

Viikko lomaa, mitä tekisi? Huippuvuorilla on kaamos ja ehkä mahis nähdä revontulia, joten suunta sinne. Tässä pieni kooste fiiliksistä kaamoksen aikaan Huippuvuorilla.

0151

Norwegian air lentää hienosti Oslon kautta ma ja pe. Hotellikin löytyi hyvin netistä booking.com kautta. Lennot sujui vähän myöhässä, runsaan lumen tulon vuoksi Oslossa.

072-h Longyearbyenin tulohallissa matkalaukkuhihnan vierellä tapaa heti täytetyn jääkarhun. Niitä oli melkein joka paikassa, supermarketista kirkkoon. Yhtään elävää ei pimeydessä tullut vastaan. Svalbard hotelli osoittautui hyväksi valinnaksi kaikki toimi hyvät infot alueesta. respasta varasivat retket jos tarvis.

108-h261

277 small Kaikista kokeilemista ravintoloissa oli hyvää perusruokaa. Lounas aikaan oli tarjolla halvempia lounas aterioita. Sisustuksena on käytetty paljon juttuja ympäröivästä luonnosta. Hylkeen nahkalla päällysteisillä penkeillä pääsi istumaan monessa paikkaan.

081-h

Kaupunkikierros oli hyvin informatiivinen minibussilla(a’34€), kirkon , kaivos asuma alueen kautta,   Satelliitti antenneille (EISCAT) ja Siemenpankille, josta näkymä lentokentälle.

119143

Matkalla ei kovin paljon näkynyt maisemia, tuulen tuiverrus kyllä tuntui ja ihmeeksi pongattiin naali tiellä oli löytänyt jotain maukasta kun nuuhki tien pintaa innolla.Saimme rauhassa kuva sitä tovin. Eläimet eivät osaa pelätä ihmistä. Ihmiset eivät ole koskaan tehneet niille mitään pahaa.

156-b

Päättyen yliopiston luo. Samassa rakennuksessa sijaitsee hieno museo, jonka tutkailimme innoissaan kaikesta tiedosta.

077-h Matkalla hotellille pääkatua, joka on kävelykatu, jonka varrella kaikki tarpeellinen sijaitsee, löytyi ihana suklaapuoti cafe Fruene. Valmistavat valkosuklaa jääkarhuja ja jääkarhuliikennemerkillä koristeltuja konvehteja.

Jos suklaata tuli liikaa syötyä voi napata vihreän potkukelkan, jolla voi suunata vaikka kauppaan. Vihreät potkukelkat ovat vähän kuin kaupunki fillarit otat, käytät ja jätät kaikille vapaassa käytössä. Myös hotelilta oli mahis saada kelkka käyttöön. Supermarketissa sijaitsi taxfree=alko, poistumislippua saarelta näyttämällä sai halpaa olutta a’1€,1/2l tölkki. Kaupassa oli kassojen läheisyydessä säilytys aseita varten. Kylän raitilla ei aseen kantajia näkynyt, mutta heti ulkopuolella sellaisia näkyi. Turisti karttaan oli merkitty punertavalla alue millä sai liikkua ilman asetta.

192381

250-h_small

233-h231-h

Jotain paikallista tekemistä piti keksiä, joten menin Kirkkoon, jossa järjestettiin tiistai-illan pika jumalanpalvelus. Sen jälkeen oli tarjolla teetä/kahvia ja vohveleita. Kaikki 10henkilöä jotka olivat ottaneet osaa palvelukseen, saman pöydän ääreen ja juteltiin niitä näitä. Oli tosi mukava juttu.

336-valjakko333

Matkan kohokohta oli koiravaljakko ajelu. Olikin yllätys kun jouduttiin ihan hommiin. Saatiin kokohaalarit, saappaat ja muut asusteet järjestäjältä. Kolme rekeä lähti matkaan. Ennen sitä meidän piti laittaa oman reen koirille valjaat ja kiinnittää ne reen eteen. En osaa kuvailla sitä koirien innostusta, kun näkivät meidät ja saivat valjaat päälle. Homma suju ihmeen hyvin, koirat olivat tosi innokkaita, kilttejä ja vahvoja. Joten valjaat saatiin kylmästä viimasta huolimatta niiden kuuden päälle, jotka vetivät meidän rekeä. Ohjastajan hommana on jarrutella, ettei mennä liian lujaa ja kun on pysähdyttävä saa ihan kunnolla painaa jarrulevyä maahan, että reki pysyi paikoilla. Oli mukavaa hommaa, testattua tuli. Annoin suurimman osan matkaa Riston jarrutella. Reessä istuminen oli aika pomppuisaa. Alkumatkassa näki sinertävät maisemat, mutta loppu matkasta lunta pöllytti sen verran, että näkyvyyttä ei ollut. Kaikkineen reissu oli hieno. Perillä koirat riisuttiin valjaista ja laitettiin omaan aitaukseen. Kuumaa kahvia ja teetä kodassa avotulen ääressä. 4h ja n.12km lenkki, koiravaljakon vetämänä, 110€ hintaan. Kylän raittia tuli talsittua pitkin ja poikin ihmeteltyä autojen suurta määrää vaikka niillä ei kovin kauaksi voi ajaa.

236-h

Revontulia ei ollut ilmakehässä, joten ne jäivät näkemättä. Muuten oli hieno kokemus pimeydessä maailman pohjoisemmassa kylässä. Kaikki tapaamani ihmiset olivat tosi ystävällisiä kaamoksesta huolimatta. Uudestaan sitten kun on valoisaa!?

Merja ja matkakumppanina Ripa

411_2

(Huippuvuorilla vähän valoisampaan aikaan kävivät Pirkko ja Lasse – lue myös tästä matkasta jos haluat.)

Mainokset

3 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s