Bangladesh 19.12.2014-5.1.2015

Bangladesh

Maa on pinta-alaltaan alle puolet Suomen pinta-alasta 147 000 neliökilometriä, mutta väkeä on 165 miljoonaa. On 9. suurin väkiluku maailmassa

Kielenä on Bengali, joka on maailman puhutuimpia kieliä eli 6.

BKT luvuissa se on 2012 ollut 44. eli periaatteessa maa ei ole ihan köyhä. Varakkuus ei kuitenkaan ole tasaisesti jakautunut. Paikallisen suullisen arvion mukaan 2% on rikkaita ja 98% prosenttia köyhiä.

Suomalaiselle se on halpa maa.

Maan elintaso on kohonnut ja kohoaa. Esim. Pakistan on ohitettu.

Meitä oli matkanjohtaja, kuusi turistia, paikallisopas ja bussikuski ja liikuimme pikkubussilla 2,5 viikkoa ympäri maata vuoden vaihteessa 2014-15.

Viljely on luomuviljelyä ja autojen kai tärkein polttoaine on kaasu vaikka bensiiniäkin käytetään. Pikkubussimme käytti molempia. Varsinkin sinappiviljelmiä oli paljon. Muovikassit on kielletty, mikä tarkoittaa kuitenkin vain isoja muovikasseja. Pienempiä ja ohuita muovipusseja löytyi.

Alkoholin saanti on varsin rajattua vaikka varsinaista kieltolakia ei ole. Kalliissa liikemieshotelleissa alkoholia varmaan löytyy, mutta ei turistiluokan hotelleissa. Paikallisille muslimeille alkoholi on periaatteessa kiellettyä. Maassa toimii kutenkin viinatehdas ja omaa Hunter olutta tehdään. Joulu- ja uudenvuoden aatoiksi oli matkanjohtaja järjestänyt ryhmällemme votkaa ja viskiä. Pari tölkkiä paikallista olutta tuli matkan aikana maistettua – ihan kelvollista lageria.

Islamilaiseksi itseään kutsuva terrorismi ei ole saanut maassa isompaa jalansijaa. Eli nuo seinähullut terroristijärjestöt eivät siellä kunnolla toimi. Terrorismihan ei Koraaniin perustu eli Bangladeshin Islam on sitä oikeata. Kahden radikaali-islamistisen puolueen toiminta on kielletty 2005.

Muslimeja oli 2005 arviossa 88% ja 11% hinduja. Buddhalaisia on ehkä 1%. Kristittyjä on todella vähän.

Maassa käy hyvin vähän turisteja. Kun Intialaisia ei lasketa oli paikallisoppaan lukumääräarvio jotain 60-70 000 vuodessa. Täten valkoihoiset ”värivammaiset” olivat suuri ihme ja meitä kuvattiin jatkuvasti ”Can I take a picture?” moni kysyi ja moni otti suoraan kuvan. Päädyimme lukemattomiin kuviin. Suurena ihmeenä oli myös pysäköidyn pikkubussimme ikkunasta tupakoiva nainen matkanjohtajamme. Tätä ihmettä tuijotettiin ja naureskeltiin urakalla. Parhaimmillaan kymmenkunta kuvaajaa saattoi kuvata yhtä turistia ja yleisöä kertyi parhaimmillaan viitisen kymmentä.

 

Koska turisteja on vähän ei ole myöskään nimen omaan turisteihin kohdistuvaa rikollisuutta. Yhtenä turvallisuusriskinä ovat mahdolliset luonnonilmiöt kuten tulvat. Esimerkiksi kesällä 2007 puolet maasta oli veden alla. Toisena riskinä ovat paikalliset mielenosoitukset, lakot ja mellakat jotka voivat yleensä äityä väkivaltaisiksi. Lakkopäivinä ei pääteillä uskalla liikkua. Tämä vaikutti ohjelmaamme ja yksi yöpymispaikka jäi väliin.

Ihmiset olivat kauttaaltaan ystävällisiä ja uteliaita. Mitään länsimaisiin kohdistuvaa vihaa ei ollut havaittavissa. Heti matkan alussa paikallisopas ”Topi” kertoi että Bangladeshilaiset ovat hyvin ystävällisiä ja heidän Islaminsa on rauha – Peace. Arvion voin vahvistaa oikeaksi.

Ateriat syötiin yleensä paikallisissa ruokapaikoissa. Ruokana oli yleensä kanaa tai lammasta tai vaihteeksi välillä lammasta tai kanaa ja joskus nautaakin. Perusruoka oli aina kanaa. Kalaakin löytyi. Yleensä oli ruoka sinänsä ok, mutta ei kovin ihmeellistä. Mutta nähtiin mitä kansa syö. Bangladeshissa syödään varsin yleisesti sormin. Näin tekivät usein myös paikallisopas ja kuski. Riisi ja jonkinlainen perunasalaatti olivat ruoan perusosia.

 

Kaikille ryhmäläisille tuli jonkin asteisia vatsaongelmia, mitä ei voi pitää yllätyksenä.

Nähtävyyksiä ovat temppelit ja palatsit ja paikallinen arkkitehtuuri. Luontoakin löytyy mm. maailman suurin mangrove metsä. Cox’s Bazarissa on maailman pisin hiekkaranta 123 km.

 

Kerjäläisiä luonnollisesti löytyi, mutta paljon odotettua vähemmän. Vain yhdessä paikassa Shah Jalal Mazar Mosque, Sylhetissä niitä oli riesaksi asti ja raajarikkoisia yms. oli paljon. Kiinnitakertuvia kerjäläisiä ei muualla ollut, mutta seuraamaan jääviä kyllä välillä löytyi. Jos bussi oli pysähtynyt riitti ikkunaan koputtajia. Ilmeisesti maan vaurastuminen viime vuosina on jonkin verran vähentänyt kerjäläisten määrää.

Hintataso on Suomalaiselle edullinen. Sari tehtaassa tehty sari maksoi 150 Takaa eli alle 2 Euroa. Silkkitehtaan silkkipaita maksoi 1050 Takaa eli 11 Euroa. Kaksi cd-levyä paikallista musiikkia tavaratalossa maksoi alle 2 euroa.

Hotellit olivat turistiluokan tai alemman turistiluokan paikkoja eli jotain 2-3 tähden tasoa. Joissakin hotelleissamme näkyvissä huonehinnoissa huone saattoi maksaa esim. 2500 Takaa eli 30 Euron suuruusluokkaa alemman turistiluokan hotellihuoneesta,. Hotelleissa oli yleensä tuo itämäinen aukko lattiassa WC:nä. Suihkuvesi tuli seinässä olevasta hanasta ja erillistä suihkuallasta ei ollut. Kuuman veden saannissa oli ongelmia. Joka hotellissa sitä ei saatu.

 

Tehtiin laivamatka Bangladesh-joella. Hytit olivat loppuun myydyt, mutta saimme miehistön hyttejä käyttöömme. Ensimmäisen luokan hytit näyttivät siisteiltä, mutta joku ministeri oli ne kaikki varannut. Lisäksi oli 2.luokan hyttejä. Valtaosa matkustajista matkusti 3. luokassa eli laivan lattialla.

Pääsimme vierailemaan paikallisoppaan ja matkatoimiston johtajan kodeissa. Jälkimmäinen oli viides kerros ilman hissiä, mutta oli turvaovi ja kalterit ikkunoissa. Eli rikollisuuttakin löytyy.

 

2,5 viikon matkaan sisältyi 10 yöpymispaikkaa. Vasta viimeisen yön viimeisessä yöpymispaikassa oli sekä länsimainen wc että kylpyamme.

Huoneissa oli aina tv. Kanavia näkyi runsaasti, mutta enimmäkseen paikallisia. Yksi tv-kanava näytti vain kahta asiaa: Kaaba:n kiven Saudi-Arabissa kiertämistä tai sinne/sieltä kävelyä läpi vuorokauden.

Bangladesh on maailman korruptoituneimpia maita. Tästäkin johtuvat nuo lakot ja mielenosoitukset. 2,5 viikon aikana oli kolme lakkopäivää ja viimeisenä iltana oli mielenosoituksia. Näin yleisenä ilmiönä tämä on omiaan karsimaan turismia maahan. Myös vuotta aiemmin oli vuodenvaihteessa joulun aikaan ollut lakkoja.

Maan pääministeri ja toisen pääpuolueen johtaja on nainen. Myös toisen pääpuolueen johdossa on nainen.

Maassa näkyi kaikenlaista naisten pukeutumista huivittomista aina täysin peittävään hijabiin asti. Mustat kaavut ja lähes kaiken peittävät asut olivat kuitenkin enemmän poikkeuksia. Useimmiten oli värikäs asu ja ehkä kevyt huivi päässä.

Joulua ei siellä näkynyt ja ellei osa ryhmästämme olisi innostunut laulamaan bussissa joululauluja olisi jouluajasta selvinnyt kokonaan ilman joulua. Siinä mielessä oli lähes onnistunut joulu.

Liikenne oli melkoisen hirveää. Torvet soivat jatkuvasti. Onneksi meillä oli taitava kuski ja selvittiin pitkistä ajoista. Ajoimme useita tunteja myös pilkkopimeässä, mutta siitäkin selvittiin.

Vierailimme köyhien ja orpojen terveydenhoito ja koulutuskeskuksessa. Sieltä he saavat ilmaisia lääkeitä. Koululuokassa näimme yhden luokan, jota sama opettaja opettaa 5 vuotta kuutta eri ainetta.

Joskus olen todennut että ei voi sanoa että Intia on ”pahuksen likainen paikka” vaan pitää sanoa ”helvetin paskainen”. Sama pätee Nepaliin ja Bangladeshiin. Hotellin piha saattoi olla siisti, mutta heti piha-aidan takana oli kaatopaikka. Paikallisissa roskalaatikoissa luki usein ”use me” käytä minua, mutta ohjetta ei vain noudateta. Siistiytyminen vaatisi kulttuurin muutosta. Muutama pääkaupungin katu oli yllättävän siisti, mutta muutoin roskaa riitti.

 

Yleisesti ottaen matkasta jäi positiivinen kuva. Tavalliselle turistille , joka on käynyt Rhodoksella ja Kanarian saarilla yms., matkaa ei voi suositella. Olisi liian iso kulttuurishokki. Mutta kaikille oikeille maailmanmatkaajille Bangladesh on näkemisen arvoinen maa. Turismia on hyvin vähän, joten maa on vielä aito.

P.S. Virtual Tourist : The same in english